Kuinka moni tietää miltä tuntuu olla oikeesti onnellinen? Se on aivan uskomaton fiilis ja sen vaa toivos jatkuvan ikuisesti. Mie oon huomannu et oikeen onnen saa aikaan vaa toinen ihminen. Miul oli aika pitkään sellast vähän masennuksen sekasta laahustamista tää miun elämä ja jotenki mikään ei vaan säväyttäny. Kaikki oli vaa sellasta harmaata massaa. Se kaikki kuiteki muuttu yhtenä päivänä. Saatte jäädä spekuloimaan et mitä sillo tapahtu sillä en aio kertoo sitä teille lälläslää :P Kuitenki sen jälkee jotenki tuntu et kaikki kirkastu. Siitä asti mie oikeesti oon saanu olla onnellinen ja mie oon siitä äärettömän kiitollinen. (Nyt kuiteki tähän väliin sanon jo suoraan et mie oon edelleen yhtä ateisti kuten oon ollu ja tuun olemaan et ei nyt ole mistään uskoon tulemisesta kyse tässä)
Se on uskomattoman kauheeta vaan mennä elämässä eteenpäin ilman et mistään osaa nauttia. Ei sellasta piristä mikään kunnolla. Miul oli ihan älytön bileputki (karonkka, penkkarit, wanhat ja abiristeily) täs välis ja vaik tietenki siin biletyksen aikan kaikki oli ihan hyvin ni kyl se masennuksen harmaa pilvi tuli aika pian siihen pään päälle taas ja palasin todellisuuteen; viimeistään siin vaiheessa ku ei enää ollu kännissä. Sit ku ei vaan osannu saati kehannu sanoo siit kenellekkään. Sitä vaa oli ja päivät vaihtu toiseen merkityksettöminä.
Nyt kuitenki kaikki on toisin. Miun päivät on täynnä lämpimiä tunteita ja iloa ja ku katon ikkunasta ulos ni tuntuu et kaikki on hyvin. En mie usko et tää kestää loputtomiin mut mie nautin täysin rinnoin tästä niin kauan ku vaa voin. On vaan niin hyvä olla :) Kiitos sinulle
Mut tarpeeks miun omasta angstista ja ihQtuksesta. Miul on yks asia mitä oon miettiny ku oon tarkkaillu ohimennen ihmisii (En stalkannu vaan tarkkaillu).
Tuol ku kävelee ain sellasii vanhempii ihmisii ni ja sit ku kattoo heitä ni alkaa miettii et millastakoha heiän elämä on ollu?Mitä he on tavotellu nuorena ja et onks he päässy tavoitteihinsa? (Tuskin jos kerran elävät Imatralla ja käyvät sauvakävelyllä) Onks heiän elämä vaa sellast et siin ei tapahdu mitään kuten heiän arki antaa ymmärtää? Sitä ei oikein koskaa tiiä et mitä heistä pitäs aatella.
Itel kuiteki on tavotteena et ainakaa en jää Imatralle asuu ja parhaimmas tapaukses muutan ihan johonki toiseen maahan (vaikka maanpakoon jos ei muuten :D) Sit kuiteki 60 vuotta eteenpäin mie oon ihan samanlainen ku nuo mummot ja papat mitä mie nyt tääl ihmettelen ja sit joku teinix kattoo minuu ja on sillei "Hah! Miust ei koskaan tuu tollasta" niiku mie aattelen nyt.
Sit miul on kans tuottanu vähän ajatuksia se et ku kaikesta pitää maksaa nykyään. Siis ihan kaikesta. Koko ajan pitää miettii et mistä saa rahaa et voi ees pitää hauskaa ja mie sentää viel asun kotona. Yhteiskunta tunkee koko ajan eteen jotain uutta houkutusta ja aina ollaan toitottamassa et osta sitä osta tätä. Jotenki ku kuuntelee ku joku operaattori mainostaa jotain liittymää ja siin ylistetään miten taas on halvat puhelut ja tekstarit kohan maksat tän ja tän ni tulee sellane "VVVITTTUUUUUUUU!!!!". Miulle on kehittyny oikei sellane ällötys sanaa "maksaminen" kohtaan ku sitä kuulee niin hemmetisti.
Kaikki mitä maailmassa on, pyörii rahan ympärillä.
Raha
on
valtaa
ja
raha
on
JUMALA
Ei minkään uskonnon palvomat jumalat pidä käsissään niin suurta valtaa kun mitä maallisella omaisuudella ja sen omistajalla on.
Tottakai siin on se et ku yhteiskunnalle tekee töitä ja sitä rahaa tienaa ni kylhän sillä sit myös saa kaikkee kivaa mut et onks ne kaikki hifistelylaitteet oikeesti sen arvosii et me myydään ittemme kokonaisuudelle jonka motiiveista ja suunnitelmista me ei tiedetä puoliakaan?
Turhaanhan mie täs tosin jeesustelen ku ite rakastan kaikkee hifistelyy ja materialismia mut joskus vaan tulee mieleen et vois olla parempi vaan asuu jossain mökissä in the middle of nowhere uskollisen koiran kanssa ja hankkia luonnosta oman toimeentulonsa. Just saying...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti