Viha on nyt kaikkein päällimmäisin tunne.
Viha itseäni ja virheitäni kohtaan.
Viha "normaaliutta" kohtaan. (Minä en ole, enkä halua olla)
Viha ihmistä kohtaan väärin perustein, vaikka vika lienee silti omassa itsessäni.
Viha luottamusta ja sen puutetta kohtaan.
Mutta ennen kaikkea viha rehellisyyttä kohtaan.
Rehellisyys ei ole palkitsevaa eikä useinkaan kannattavaa sillä olemme kasvaneet ympäristössä jossa valheella pääsee pitkälle ja jossa valhe on osa jokapäiväistä elämäämme. Me elämme siitä ja se elää meistä.
Rehellisyys johtaa vain katumukseen josta ainoa ulospääsy on valehtelu.
Lieneepä siis syytä siirtyä epärehellisyyteen.
Kun sen hoitaa hyvin, ei kenellekkään tule paha mieli, toisin kuin rehellisyydestä.
Vihani kuitenkin kumpuaa omasta rehellisyydestäni ja sen aiheuttamasta mielipahasta. Ei siis päällimmäisenä omasta vain muiden mielipahasta.
Ei tätä tunnetta kuitenkaan pysty kuvaamaan niin pienellä tunteella kuin "viha" eikä sana itsessään riitä mihinkään.
Mikään ei myöskään riitä poistamaan tätä palavaa tunnetta jonka juuret ovat pohjimmillaan tunteettomuudessa.
Ainakin näin olen ymmärtänyt...
lauantai 22. syyskuuta 2012
maanantai 14. toukokuuta 2012
Epämukavuus
Minulla on nälkä mutta ruoka ei maistu.
Minulla on jano mutta en tahdo juoda.
Minua väsyttää mutta uni ei väsymystäni häivytä.
Minä en ole masentunut mutta mikään ei innosta.
Minä en ole syrjäytynyt mutta missään en tunne itseäni hyväksi.
Minä en ole mielenvikainen mutta välillä toivon olevani.
Minä en ole stressaantunut sillä en jaksa välittää tarpeeksi.
En kuihdu rakkauden vuoksi jota en saanut koska minulla on kaikki se mitä halusin.
En ole vihainen. En enää edes muista miten vihaa tunnetaan. Silti se tuntuu olevan osa jokapäiväistä elämääni.
En tiedä kaikkia vastauksia mutten myöskään kaipaa henkimaailman yksinkertaisia sepityksiä.
En halua riidellä sillä jokainen riita saa minut pelkäämään että menetän hänet.
Mikä minulla on?
Minulla on jano mutta en tahdo juoda.
Minua väsyttää mutta uni ei väsymystäni häivytä.
Minä en ole masentunut mutta mikään ei innosta.
Minä en ole syrjäytynyt mutta missään en tunne itseäni hyväksi.
Minä en ole mielenvikainen mutta välillä toivon olevani.
Minä en ole stressaantunut sillä en jaksa välittää tarpeeksi.
En kuihdu rakkauden vuoksi jota en saanut koska minulla on kaikki se mitä halusin.
En ole vihainen. En enää edes muista miten vihaa tunnetaan. Silti se tuntuu olevan osa jokapäiväistä elämääni.
En tiedä kaikkia vastauksia mutten myöskään kaipaa henkimaailman yksinkertaisia sepityksiä.
En halua riidellä sillä jokainen riita saa minut pelkäämään että menetän hänet.
Mikä minulla on?
maanantai 7. toukokuuta 2012
Universal brainstorm
Okei nyt tuli yhtäkkii ihan hirvee ajatusmyrsky ja päätin nyt kirjottaa sen ylös.
Eli siis mietitäänpä nyt: Ihmiset on tän planeetan älykkäin rotu mut meiän pääasillinen tekninen kehitys on räjähtäny loistoonsa vast täs viimesen 200 vuoden aikana. Tottakai se vaati alustavan kehityksen johon kuulu esim. tulen tekemisen, maanviljelyn ja arkkitehtuurin ymmärtäminen ja monien keksintöjen kuten esim. pyörän keksimisen. Periaatteessa kuitenkin se kaikki mitä ihminen on saanu aikaan jo pelkästään välillä 1900-2012 on yhtä paljon ku monien tuhansien vuosien kehitys yhteensä. Tietyt keksinnöt tietenki saa aikaan sen et teknologinen -ja kaikki muuki kehitys harppaa isoja askelia, mut universaalilla skaalalla jopa nämä Homo Sapiens Sapiens rodulle tärkeimmät 10 000-20 000 pitkää vuotta on ollu tosi lyhyt aika. Eli me nyt ollaan siis noustu käsillä olevan tiedon perusteella älykkäimmän rodun asemaan maailmankaikkeuden mittapuulla häviävän pienessä ajassa.
Nyt ku tuo on otettu esille ni mie haluun ilmaista miun ensimmäisen varsinaisen mietteen:
Aatellaanpa vaikka delfiineitä. Ne on tän planeetan 2. älykkäin rotu. Nyt jos aatellaan et ihmisillä meni kymmeniä tuhansia vuosia saavuttaa tää älyllinen etulyöntiasema muihin lajeihin nähden, mut sekin evoluution sattumien kuten mutaatioiden ansiosta, niin kuinka kauan menee että delfiinit kehittyy samalle tasolla kuin ihminen tai jopa vielä korkeemmalle? Toisaalta ihmisillä ei olis mitään pelättävää sillä delfiinit on ehkä rauhanomaisin laji ikinä mitä me ihmiset ei olla koskaan oltu, edes sillo ku me oltiin vielä osa jotain varhaisempaa lajia jolla oli vielä karvapeite ja joka kiipeili puissa piilossa pedoilta. Nevertheless mikäli me pystytään pitämään tää planeetta tarpeeks kauan elinkelposena ja luonto ees jossain määrin monipuolisena/ ei tuhota itteämme omilla aseillamme, meidän jälkeläiset tulee näkemään ajan jolloin ihmiset joutuu jakamaan tän planeetan jonkun yhtä itsetietosen ja älykkään lajin kanssa. Tääki on kuitenkin vaan spekulaatiota ja random ajatuksia.
Toinen ajatus mikä miulla oli, liittyy tähän samaan kokonaisuuteen:
(Anteeksi nördeyteni mutta Mass Effect- pelisarja sai miut aattelemaan tätä asiaa.) Eli onko elämää muualla tässä samassa galaksissa tai edes universumissa?
Mie oon vakaasti sitä mieltä että on! Miettikää nyt ihmiset. Me asutaan planeetalla, jolla on just sopivat olosuhteet elämälle, joka on just sopivalla etäisyydellä sopivan ikäsestä ja kokosesta tähdestä. Tää ei kuitenkaa tarkota sitä että olosuhteiden pitäs olla läheskään samanlaiset ku tällä planeetalla on jotta elämää vois syntyä ja että se vois pärjätä. Evoluutio todistaa miten elämä muuttuu ja sopeutuu ympäristöönsä. Tämä mielessä me ymmärretään et jonkun toisen planeetan olosuhteet voi olla täysin epäsovinnaiset tän planeetan kasvillisuudelle ja eliöille ja toisinpäin, mut siel on silti elämää joka on sopeutunu niihin olosuhteisiin. Tän planeetan pinnalla syntyneen ja kehittyneen elämän historiassa on aikoja jolloin tosi iso osa siitä elämästä häviää kohdatessaan jonkinlaisen sukupuuttoaallon. Siihen ei kuitekaa aina tarvita mitään meteoriittia saati supertulivuoren purkausta vaan joskus elämä tekee sen ihan itselleen. Tästä esimerkkinä se kun alkumerissä syntyneet varhaiset levät alkovat fotosynteesin myötä tuottamaan happea joka oli myrkyllistä aika pitkälti kaikelle sen aikaselle elämälle. Elämä kuitenkin löytää aina jonkun keinon selviytyäkseen vaikka se sitten veis vuosia tai vuosituhansia. Nyt ku me tiedetään tämä, ei oo kovin vaikeeta aatella et jollain planeetalla, kaukana meidän aurinkokunnasta (tai lähempänä ku me arvataankaan) vois olla elämää. Se taas sit et miten kehittynyttä, monimuotosta ja monimutkasta elämä on siellä, on asia erikseen. Ainut toistaseks todistettu "pakollinen, toistaseks muuttumaton ehto" elämän synnylle on se että kyseessä on planeetta jossa on sulaa vettä. Teoriat voi kuitenkin olla väärässä tai niihin voi löytyä uutta sisältöä.
Tää ajatus johtaa miut miun kolmanteen pohdinnan aiheeseen elikkä muiden sivilisaatioiden olemassaoloon:
Eli mie nyt siis oon antanu tässä pohjan sille että elämää on 100% varmasti muualla kosmoksessa jo ihan varmasti tässä meidän Milkyway- galaksissamme. Mie oon kuitenki käyny miettii et jos kerran ihmisiltä ei menny kuin univeraalissa aikajanassa älyttömän pien hetki nousta "älykkäimmäksi roduksi" niin minkä takia näin ei olis voinut tapahtua muualla jonkun toisen rodun kohalla kauan ennen meitä? Universumin synnystä on noin 13,7 miljardia vuotta ja vaikka meidän planeetta on itsessään 4,5 miljardia vuotta, on siinä sen pinnan jäähtymisen jälkeen ehtinyt kehittyä vaikka minkälaista elämää joka on useaan otteeseen alkanut alusta monenlaisten luonnonmullistusten aiheuttamien, jo aikaisemmin mainitsemieni sukupuuttoaaltojen vuoksi. Meidän planeetta on siis täysin yksilöllinen tapaus ja tälläisiä tapauksia on tässä galaksissa miljoonia. Näillä luvuilla on siis ihan loogista olettaa että muutamalla näistä planeetoista olis jossain vaiheessa ollu tarpeeks hyvät olot elämälle, jonka kautta olis syntyny laji joka olis saavuttanu ihmisten tasoisen, tai korkeamman älykkyyden. Näin on voinu hyvin mahdollisesti käydä jo kauan sitten ja jotkut näistä lajeista on jo ajat sitten ajautunut sukupuuttoon. Jotkut taas on voinu kehittyä niin pitkälle et ne on pystyny pitää ittensä hengissä tähän päiväänkin asti. Surullista tässä on kuitenkin se että me voidaan edelleen nähdä planeettamme pinnalta tähtiä jotka on kuollessaan tuhonnut kaiken niiden välittömässä läheisyydessään olevan elämän kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja vaikka me joskus saavutettas se piste kehityksessämme että pystyttäs oikeesti matkustaa niin nopeesti avaruudessa saavuttaaksemme muita systeemejä suhteellisen lyhyessä ajassa, ei me varmasti koskaan tulla löytämään yhtä älykästä lajia joka ei oo ehtiny kuolla sukupuuttoon siinä ajassa mikä meiltä menis pelkästään matkustamiseen sen lajin luokse.
Tälläsiä asioita mie aina välillä mietin ja kyllä tätä asiaa olis vielä vaikka kuinka paljon mutta säästetäänpä se johonkin toiseen kertaan :P
Eli siis mietitäänpä nyt: Ihmiset on tän planeetan älykkäin rotu mut meiän pääasillinen tekninen kehitys on räjähtäny loistoonsa vast täs viimesen 200 vuoden aikana. Tottakai se vaati alustavan kehityksen johon kuulu esim. tulen tekemisen, maanviljelyn ja arkkitehtuurin ymmärtäminen ja monien keksintöjen kuten esim. pyörän keksimisen. Periaatteessa kuitenkin se kaikki mitä ihminen on saanu aikaan jo pelkästään välillä 1900-2012 on yhtä paljon ku monien tuhansien vuosien kehitys yhteensä. Tietyt keksinnöt tietenki saa aikaan sen et teknologinen -ja kaikki muuki kehitys harppaa isoja askelia, mut universaalilla skaalalla jopa nämä Homo Sapiens Sapiens rodulle tärkeimmät 10 000-20 000 pitkää vuotta on ollu tosi lyhyt aika. Eli me nyt ollaan siis noustu käsillä olevan tiedon perusteella älykkäimmän rodun asemaan maailmankaikkeuden mittapuulla häviävän pienessä ajassa.
Nyt ku tuo on otettu esille ni mie haluun ilmaista miun ensimmäisen varsinaisen mietteen:
Aatellaanpa vaikka delfiineitä. Ne on tän planeetan 2. älykkäin rotu. Nyt jos aatellaan et ihmisillä meni kymmeniä tuhansia vuosia saavuttaa tää älyllinen etulyöntiasema muihin lajeihin nähden, mut sekin evoluution sattumien kuten mutaatioiden ansiosta, niin kuinka kauan menee että delfiinit kehittyy samalle tasolla kuin ihminen tai jopa vielä korkeemmalle? Toisaalta ihmisillä ei olis mitään pelättävää sillä delfiinit on ehkä rauhanomaisin laji ikinä mitä me ihmiset ei olla koskaan oltu, edes sillo ku me oltiin vielä osa jotain varhaisempaa lajia jolla oli vielä karvapeite ja joka kiipeili puissa piilossa pedoilta. Nevertheless mikäli me pystytään pitämään tää planeetta tarpeeks kauan elinkelposena ja luonto ees jossain määrin monipuolisena/ ei tuhota itteämme omilla aseillamme, meidän jälkeläiset tulee näkemään ajan jolloin ihmiset joutuu jakamaan tän planeetan jonkun yhtä itsetietosen ja älykkään lajin kanssa. Tääki on kuitenkin vaan spekulaatiota ja random ajatuksia.
Toinen ajatus mikä miulla oli, liittyy tähän samaan kokonaisuuteen:
(Anteeksi nördeyteni mutta Mass Effect- pelisarja sai miut aattelemaan tätä asiaa.) Eli onko elämää muualla tässä samassa galaksissa tai edes universumissa?
Mie oon vakaasti sitä mieltä että on! Miettikää nyt ihmiset. Me asutaan planeetalla, jolla on just sopivat olosuhteet elämälle, joka on just sopivalla etäisyydellä sopivan ikäsestä ja kokosesta tähdestä. Tää ei kuitenkaa tarkota sitä että olosuhteiden pitäs olla läheskään samanlaiset ku tällä planeetalla on jotta elämää vois syntyä ja että se vois pärjätä. Evoluutio todistaa miten elämä muuttuu ja sopeutuu ympäristöönsä. Tämä mielessä me ymmärretään et jonkun toisen planeetan olosuhteet voi olla täysin epäsovinnaiset tän planeetan kasvillisuudelle ja eliöille ja toisinpäin, mut siel on silti elämää joka on sopeutunu niihin olosuhteisiin. Tän planeetan pinnalla syntyneen ja kehittyneen elämän historiassa on aikoja jolloin tosi iso osa siitä elämästä häviää kohdatessaan jonkinlaisen sukupuuttoaallon. Siihen ei kuitekaa aina tarvita mitään meteoriittia saati supertulivuoren purkausta vaan joskus elämä tekee sen ihan itselleen. Tästä esimerkkinä se kun alkumerissä syntyneet varhaiset levät alkovat fotosynteesin myötä tuottamaan happea joka oli myrkyllistä aika pitkälti kaikelle sen aikaselle elämälle. Elämä kuitenkin löytää aina jonkun keinon selviytyäkseen vaikka se sitten veis vuosia tai vuosituhansia. Nyt ku me tiedetään tämä, ei oo kovin vaikeeta aatella et jollain planeetalla, kaukana meidän aurinkokunnasta (tai lähempänä ku me arvataankaan) vois olla elämää. Se taas sit et miten kehittynyttä, monimuotosta ja monimutkasta elämä on siellä, on asia erikseen. Ainut toistaseks todistettu "pakollinen, toistaseks muuttumaton ehto" elämän synnylle on se että kyseessä on planeetta jossa on sulaa vettä. Teoriat voi kuitenkin olla väärässä tai niihin voi löytyä uutta sisältöä.
Tää ajatus johtaa miut miun kolmanteen pohdinnan aiheeseen elikkä muiden sivilisaatioiden olemassaoloon:
Eli mie nyt siis oon antanu tässä pohjan sille että elämää on 100% varmasti muualla kosmoksessa jo ihan varmasti tässä meidän Milkyway- galaksissamme. Mie oon kuitenki käyny miettii et jos kerran ihmisiltä ei menny kuin univeraalissa aikajanassa älyttömän pien hetki nousta "älykkäimmäksi roduksi" niin minkä takia näin ei olis voinut tapahtua muualla jonkun toisen rodun kohalla kauan ennen meitä? Universumin synnystä on noin 13,7 miljardia vuotta ja vaikka meidän planeetta on itsessään 4,5 miljardia vuotta, on siinä sen pinnan jäähtymisen jälkeen ehtinyt kehittyä vaikka minkälaista elämää joka on useaan otteeseen alkanut alusta monenlaisten luonnonmullistusten aiheuttamien, jo aikaisemmin mainitsemieni sukupuuttoaaltojen vuoksi. Meidän planeetta on siis täysin yksilöllinen tapaus ja tälläisiä tapauksia on tässä galaksissa miljoonia. Näillä luvuilla on siis ihan loogista olettaa että muutamalla näistä planeetoista olis jossain vaiheessa ollu tarpeeks hyvät olot elämälle, jonka kautta olis syntyny laji joka olis saavuttanu ihmisten tasoisen, tai korkeamman älykkyyden. Näin on voinu hyvin mahdollisesti käydä jo kauan sitten ja jotkut näistä lajeista on jo ajat sitten ajautunut sukupuuttoon. Jotkut taas on voinu kehittyä niin pitkälle et ne on pystyny pitää ittensä hengissä tähän päiväänkin asti. Surullista tässä on kuitenkin se että me voidaan edelleen nähdä planeettamme pinnalta tähtiä jotka on kuollessaan tuhonnut kaiken niiden välittömässä läheisyydessään olevan elämän kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja vaikka me joskus saavutettas se piste kehityksessämme että pystyttäs oikeesti matkustaa niin nopeesti avaruudessa saavuttaaksemme muita systeemejä suhteellisen lyhyessä ajassa, ei me varmasti koskaan tulla löytämään yhtä älykästä lajia joka ei oo ehtiny kuolla sukupuuttoon siinä ajassa mikä meiltä menis pelkästään matkustamiseen sen lajin luokse.
Tälläsiä asioita mie aina välillä mietin ja kyllä tätä asiaa olis vielä vaikka kuinka paljon mutta säästetäänpä se johonkin toiseen kertaan :P
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Thoughts
Elämän opetuksia:
1.Teki mitä tahansa toisen ihmisen eteen, se ei tuu koskaan muuttamaan hänen pohjimmaisia ajatuksia siusta.
2.Ihmiset miettii ihan liikaa ja tekee asioista täten turhan monimutkasia
Eipä muuta.
Ja ettei tää julkasu olis liian lyhyt ni pientä runoilua vielä vähä lisäks:
"Under the sky in a land so dim, there sometimes occurs a wonderful dim. Every cell in one's body feel longing for someone yet that one you seek sees you as no one. You want to give pleasure, happiness and joy and there's no time to be too coy. You don't give up even if you fail yet it seems that between you there's an opaque, thick veil. Still you go through the fires of oblivion to see the smile of your own corrupted passion. No fight too great and no word unforgivable for everything falls into category "understandable". Yet this is a story of a person without use only looking for kindness of his very own muse."
Jotain söherrystä vaa
1.Teki mitä tahansa toisen ihmisen eteen, se ei tuu koskaan muuttamaan hänen pohjimmaisia ajatuksia siusta.
2.Ihmiset miettii ihan liikaa ja tekee asioista täten turhan monimutkasia
Eipä muuta.
Ja ettei tää julkasu olis liian lyhyt ni pientä runoilua vielä vähä lisäks:
"Under the sky in a land so dim, there sometimes occurs a wonderful dim. Every cell in one's body feel longing for someone yet that one you seek sees you as no one. You want to give pleasure, happiness and joy and there's no time to be too coy. You don't give up even if you fail yet it seems that between you there's an opaque, thick veil. Still you go through the fires of oblivion to see the smile of your own corrupted passion. No fight too great and no word unforgivable for everything falls into category "understandable". Yet this is a story of a person without use only looking for kindness of his very own muse."
Jotain söherrystä vaa
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
What happened to sex, drugs and rock 'n roll?
Näin tänään jonkin sortin demon joidenkin ulkomaalasten esittämästä esityksestä joka on osa "Music against drugs" tapahtumaa kai? Tulin myöhässä kouluun ja kuulin ku salissa kaiku Skrillex ja menin parvelle kattoo et mitä helvettiä siellä tapahtuu ja jäin sit hetkeks kattomaan sitä esitystä siin. No ei siin itse esityksessä sillei mitään. Se on ain ihan ihailtava suoritus et jotkut kehtaa tulla vetää niin täysillä ylipäätänsä mitään yläasteikästen eteen. Kuitenki tuli heti kylmät väreet ku tottakai he alko sit puhumaan Jeesuksesta siellä. Se oli ihan odotettavissa kyl koska en oo kovin montaa kertaa törmänny huumeiden vastaseen kampanjaan joka ei olis joku "käännytetään teinejä uskoon"- temppu.
No anyway. Ei se muuten nyt olis niin noloo ollu mut tää tyttö, joka alko sit paasaamaan Jeesuksesta, puhu englantia ja hänel oli siin vieres sit joku random suomalainen jätkä joka suomens sen hänen hehkutuksen siinä. Se oli ihan vitun noloo kattoo ku se tyttö puhuu ja kertoo siin hirveen vakavasti miten Jeesus on parempi ku huumeet jne. ja sit se jätkä suomentaa sen puheen
1. sellanen vitun ärsyttävä tekohymy naamallaan
ja
2. ihan päin persettä
Jos "Jesus can change your life" käännetään suomeks "Tota Jeesus niinku voi sillei muuttaa siun elämän" ni mie en osaa englantia.
Tälläne sähläys vei kyl kaiken uskottavuuden silt esitykselt ja miehän en voinu ees kattoo sitä loppuun asti. Mie istuin luokas kun kuulin miten sen esityksen kruunas viel lopuks joku "Jesus loves you and I love you too"- biisi ja mie vaa koitin ignoree sen.
Mut kuitenki tää esitys ja sen sisältämä hengellinen sanoma sai miut miettii muutamii juttui ja aattelin nyt vähän esittää miun ajatuksia taas vaihteeks. Korostan sanoja "miun ajatuksia" tässä jälleen. Mie tiiän et monikaan ei tuu olemaan samaa mieltä miun kanssa ja parhaassa tapauksessa tää ehkä jopa vähän provosoi heikkohermoisimpia.
No nyt ensinnäki just tää et usein ku on joku huumeiden vastanen kampanja ja siin jumala ja Jeesus on se ns. niitä parantavia voimia joiden avulla pääsee eroon huumeista tai joihin tukemalla sie et päädy käyttää huumeita in the first place. Miksi näin? Mitä tekemistä jumalalla tai Jeesuksella on näin maallisen ongelman kanssa? Toki mie ymmärrän sen et jotkut saa voimaa niistä ja pääsee sillei eroon huumeista mut miks joku mielikuvitusolento, jopa ihmiselle jolle se ei oo mielikuvitusolento, olis tärkeempi ku esim. oma perhe tai ystävät? Loppupelissä he tulee olee siun suurimmat apujoukot ja sie ite tuut olee se joka niistä huumeista pääsee eroon jos pääset. Minkä takia tälläsestä yksilöllisestä ponnistuksesta pitäs antaa kiitosta kenellekkää tai millekkään jolla siihen ei oo osaa eikä arpaa? Miks ihmiset kiittää jumalaa jos he selvii vaikeesta leikkauksesta jonka kuiteki suoritti ammattitaitonen kirurgi joka pelasti siun hengen tai miks joku idiootti kiittää jumalaa siit et se voittaa tärkeen jalkapallopelin? Täs on myös se päinvastanen juttu et miks ihmiset sit syyttää jumalaa asioista? Jumala on yhtä syyllinen ja osallinen meidän suorituksiin kuin Adolf Hitlerin viikset on osallinen ja syyllinen juutalaisten joukkomurhiin. Vittu ihmiset on tyhmiä.
Tää johtaa miun toiseen mietteeseen nimittäin siihen et miten ihmiset aattelee et jumala ylipäätäs puuttuu mihinkään asioihin. Mie oon keskustellu tästki asiasta useiden osapuolien (ystävien, kavereiden, läheisten, seurakunnan työntekijöiden jne.) kanssa ja kun kysytään et "Miks jumala ei puutu kaikkeen siihen pahaan mitä maailmassa tapahtuu?", saan useimmiten kuulla vastaukseks jotain tälläst et "jumala on antanu maapallon ihmisten käsiin eikä ihmiset opi mitään jos jumala käy koko ajan korjaamassa heidän virheitään". Okei eli yleisin miun kuulema mielipide on se että jumala ei siis puutu maailman ja ihmisten asioihin. Tää on sit aika ristiriidassa sen kanssa et ku jotkut ihmiset sanoo et he on saanu tai kokenu muiden kautta armolahjoja tai jotain vastaavia jumalan ihmeitä mut sillä ei nyt oo väliä tässä.
Edelleen jatkaen spekulaation tasolla: jos jumala nyt sit on olemassa niin se ei vaikuta kehenkään tai mihinkään muuten ku vaan sellasena enemmäki psykologisena asiana ja kenenkään ei tulis kiittää tai syyttää jumalaa mistään. Kaikki mitä tällä planeetalla tapahtuu on joko ihan normaalia luonnon ja kaikkeuden liikettä tai sitten ihmisen aikaansaannosta. Jos asia on näin niin mikspä siis uskoa jumalaan ylipäätänsä?
Kun asiat menee hyvin, meidän tulee kiittää itseämme ja niitä ihmisiä kenen ansiota se on.
Kun asiat menee huonosti tai tapahtuu jotain pahaa meidän tulee syyttää itseämme ja niitä ihmisiä jotka on syyllisiä siihen.
Sit viel yks ajatus: Yleensä ihmiset kertoo et he on joko kasvanu uskoon ja jos näin ei oo tapahtunu ni sit uskoon ollaan tultu myöhemmällä iällä. Harvemmin tosin sitä ollaan vaan yhtäkkiä tultu uskoon vaan suurin osa näistä kertomuksista sisältää sen et tää ihminen on ollu jossain vaikeessa tilanteessa elämässään tai sil on muuten vaan menny huonosti. Miks ihmiset on niin alttiita heittäytymään henkiolentojen varaan siin vaiheessa kun oma konkreettinen ja fyysinen olemus kärsii? Sen tajuun et jotkut saa voimaa siitä että ne uskoo et heitä suojelee taivaista kaikkivoipa olento joka rakastaa just sitä yksilöä sellasena ku se on jaadijaa mut miten ihmiset oikeesti voi laskee tälläsen varaan? Ei se oo miusta mitenkään ihailtava suoritus et sie uskot elämäs jumalalle vaan yhen kirjan ja muiden ihmisten sanoman perusteella. Miust se vaan osottaa et miten tyhmä rotu me oikeesti ollaan. En mie ite pysty tekemään sellasta. Ennemmi perustan uskoni tiedon pohjalle joka päivittyy ain sitä mukaa kun löydetään parempia keinoja ymmärtää kaikkeutta ja todetaan joku aiemmin todettu tieto vääräks ja siitä luovutaan, kun et mie uskosin "tietoon" joka jummaa koko ajan paikallaan ja vastustaa kaikkia mahdollisia muutoksia. Mitä vitun hyötyä on uskoa jos siulla ei oo mitään varmaa sen pohjalla muuta ku se siun henkilökohtanen usko just sitä tiettyä asiaa kohtaan? Onks tää maailman ymmärtäminen ja kylmä todellisuus todellakin niin surullista et meiän pitää heittäytyä satujen varaan???
Mie en usko satuihin vaikka maailma olis kuinka kylmä. Miust olis toki hauskaa et olis jotain fysiikan lakeja korkeempia voimia mut mie en nää siin mitää vitun järkee et mie vaan uskon sellaseen ja toivon et jos uskon tarpeeks kovasti ni se on sitten totta.
Kadotus kuulostaa ihan älyttömän hyvältä vaihtoehdolta. Me ihmiset pelätään luopua monista asioista ja antautua tietämättömyydelle ja sen vuoks me keksitään vaik mitä tarinoita lohduksemme. Mie taas tiedän et vaikeinta on se ku pitää luopua jostain mutta sen jälkeen helpottaa, siitä pääsee yli ja monesti sitä ei enää ees välitä siit mistä on luopunu. Tän takia mie en myöskään välitä siitä mitä tapahtuu ku mie kuolen. Mie en kaipaa taivasta enkä toki kyl toivo ikuista kärsimystäkään. Onko liikaa pyydetty et pääsen siihen samaan tilaan ku missä olin enne ku olin olemassa? Unohdus ja olemattomuus on ne mitä miulla on edessä. Ei miulla oo syytä tai tarvetta uskoo et siel olis mitään parempaa tai huonompaa.
Se on vaan lohdullista.
"Vain tulemalla muistetuksi voit tulla yhdeksi jumalista"
No anyway. Ei se muuten nyt olis niin noloo ollu mut tää tyttö, joka alko sit paasaamaan Jeesuksesta, puhu englantia ja hänel oli siin vieres sit joku random suomalainen jätkä joka suomens sen hänen hehkutuksen siinä. Se oli ihan vitun noloo kattoo ku se tyttö puhuu ja kertoo siin hirveen vakavasti miten Jeesus on parempi ku huumeet jne. ja sit se jätkä suomentaa sen puheen
1. sellanen vitun ärsyttävä tekohymy naamallaan
ja
2. ihan päin persettä
Jos "Jesus can change your life" käännetään suomeks "Tota Jeesus niinku voi sillei muuttaa siun elämän" ni mie en osaa englantia.
Tälläne sähläys vei kyl kaiken uskottavuuden silt esitykselt ja miehän en voinu ees kattoo sitä loppuun asti. Mie istuin luokas kun kuulin miten sen esityksen kruunas viel lopuks joku "Jesus loves you and I love you too"- biisi ja mie vaa koitin ignoree sen.
Mut kuitenki tää esitys ja sen sisältämä hengellinen sanoma sai miut miettii muutamii juttui ja aattelin nyt vähän esittää miun ajatuksia taas vaihteeks. Korostan sanoja "miun ajatuksia" tässä jälleen. Mie tiiän et monikaan ei tuu olemaan samaa mieltä miun kanssa ja parhaassa tapauksessa tää ehkä jopa vähän provosoi heikkohermoisimpia.
No nyt ensinnäki just tää et usein ku on joku huumeiden vastanen kampanja ja siin jumala ja Jeesus on se ns. niitä parantavia voimia joiden avulla pääsee eroon huumeista tai joihin tukemalla sie et päädy käyttää huumeita in the first place. Miksi näin? Mitä tekemistä jumalalla tai Jeesuksella on näin maallisen ongelman kanssa? Toki mie ymmärrän sen et jotkut saa voimaa niistä ja pääsee sillei eroon huumeista mut miks joku mielikuvitusolento, jopa ihmiselle jolle se ei oo mielikuvitusolento, olis tärkeempi ku esim. oma perhe tai ystävät? Loppupelissä he tulee olee siun suurimmat apujoukot ja sie ite tuut olee se joka niistä huumeista pääsee eroon jos pääset. Minkä takia tälläsestä yksilöllisestä ponnistuksesta pitäs antaa kiitosta kenellekkää tai millekkään jolla siihen ei oo osaa eikä arpaa? Miks ihmiset kiittää jumalaa jos he selvii vaikeesta leikkauksesta jonka kuiteki suoritti ammattitaitonen kirurgi joka pelasti siun hengen tai miks joku idiootti kiittää jumalaa siit et se voittaa tärkeen jalkapallopelin? Täs on myös se päinvastanen juttu et miks ihmiset sit syyttää jumalaa asioista? Jumala on yhtä syyllinen ja osallinen meidän suorituksiin kuin Adolf Hitlerin viikset on osallinen ja syyllinen juutalaisten joukkomurhiin. Vittu ihmiset on tyhmiä.
Tää johtaa miun toiseen mietteeseen nimittäin siihen et miten ihmiset aattelee et jumala ylipäätäs puuttuu mihinkään asioihin. Mie oon keskustellu tästki asiasta useiden osapuolien (ystävien, kavereiden, läheisten, seurakunnan työntekijöiden jne.) kanssa ja kun kysytään et "Miks jumala ei puutu kaikkeen siihen pahaan mitä maailmassa tapahtuu?", saan useimmiten kuulla vastaukseks jotain tälläst et "jumala on antanu maapallon ihmisten käsiin eikä ihmiset opi mitään jos jumala käy koko ajan korjaamassa heidän virheitään". Okei eli yleisin miun kuulema mielipide on se että jumala ei siis puutu maailman ja ihmisten asioihin. Tää on sit aika ristiriidassa sen kanssa et ku jotkut ihmiset sanoo et he on saanu tai kokenu muiden kautta armolahjoja tai jotain vastaavia jumalan ihmeitä mut sillä ei nyt oo väliä tässä.
Edelleen jatkaen spekulaation tasolla: jos jumala nyt sit on olemassa niin se ei vaikuta kehenkään tai mihinkään muuten ku vaan sellasena enemmäki psykologisena asiana ja kenenkään ei tulis kiittää tai syyttää jumalaa mistään. Kaikki mitä tällä planeetalla tapahtuu on joko ihan normaalia luonnon ja kaikkeuden liikettä tai sitten ihmisen aikaansaannosta. Jos asia on näin niin mikspä siis uskoa jumalaan ylipäätänsä?
Kun asiat menee hyvin, meidän tulee kiittää itseämme ja niitä ihmisiä kenen ansiota se on.
Kun asiat menee huonosti tai tapahtuu jotain pahaa meidän tulee syyttää itseämme ja niitä ihmisiä jotka on syyllisiä siihen.
Sit viel yks ajatus: Yleensä ihmiset kertoo et he on joko kasvanu uskoon ja jos näin ei oo tapahtunu ni sit uskoon ollaan tultu myöhemmällä iällä. Harvemmin tosin sitä ollaan vaan yhtäkkiä tultu uskoon vaan suurin osa näistä kertomuksista sisältää sen et tää ihminen on ollu jossain vaikeessa tilanteessa elämässään tai sil on muuten vaan menny huonosti. Miks ihmiset on niin alttiita heittäytymään henkiolentojen varaan siin vaiheessa kun oma konkreettinen ja fyysinen olemus kärsii? Sen tajuun et jotkut saa voimaa siitä että ne uskoo et heitä suojelee taivaista kaikkivoipa olento joka rakastaa just sitä yksilöä sellasena ku se on jaadijaa mut miten ihmiset oikeesti voi laskee tälläsen varaan? Ei se oo miusta mitenkään ihailtava suoritus et sie uskot elämäs jumalalle vaan yhen kirjan ja muiden ihmisten sanoman perusteella. Miust se vaan osottaa et miten tyhmä rotu me oikeesti ollaan. En mie ite pysty tekemään sellasta. Ennemmi perustan uskoni tiedon pohjalle joka päivittyy ain sitä mukaa kun löydetään parempia keinoja ymmärtää kaikkeutta ja todetaan joku aiemmin todettu tieto vääräks ja siitä luovutaan, kun et mie uskosin "tietoon" joka jummaa koko ajan paikallaan ja vastustaa kaikkia mahdollisia muutoksia. Mitä vitun hyötyä on uskoa jos siulla ei oo mitään varmaa sen pohjalla muuta ku se siun henkilökohtanen usko just sitä tiettyä asiaa kohtaan? Onks tää maailman ymmärtäminen ja kylmä todellisuus todellakin niin surullista et meiän pitää heittäytyä satujen varaan???
Mie en usko satuihin vaikka maailma olis kuinka kylmä. Miust olis toki hauskaa et olis jotain fysiikan lakeja korkeempia voimia mut mie en nää siin mitää vitun järkee et mie vaan uskon sellaseen ja toivon et jos uskon tarpeeks kovasti ni se on sitten totta.
Kadotus kuulostaa ihan älyttömän hyvältä vaihtoehdolta. Me ihmiset pelätään luopua monista asioista ja antautua tietämättömyydelle ja sen vuoks me keksitään vaik mitä tarinoita lohduksemme. Mie taas tiedän et vaikeinta on se ku pitää luopua jostain mutta sen jälkeen helpottaa, siitä pääsee yli ja monesti sitä ei enää ees välitä siit mistä on luopunu. Tän takia mie en myöskään välitä siitä mitä tapahtuu ku mie kuolen. Mie en kaipaa taivasta enkä toki kyl toivo ikuista kärsimystäkään. Onko liikaa pyydetty et pääsen siihen samaan tilaan ku missä olin enne ku olin olemassa? Unohdus ja olemattomuus on ne mitä miulla on edessä. Ei miulla oo syytä tai tarvetta uskoo et siel olis mitään parempaa tai huonompaa.
Se on vaan lohdullista.
"Vain tulemalla muistetuksi voit tulla yhdeksi jumalista"
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Elämää ja semmosta
Kuinka moni tietää miltä tuntuu olla oikeesti onnellinen? Se on aivan uskomaton fiilis ja sen vaa toivos jatkuvan ikuisesti. Mie oon huomannu et oikeen onnen saa aikaan vaa toinen ihminen. Miul oli aika pitkään sellast vähän masennuksen sekasta laahustamista tää miun elämä ja jotenki mikään ei vaan säväyttäny. Kaikki oli vaa sellasta harmaata massaa. Se kaikki kuiteki muuttu yhtenä päivänä. Saatte jäädä spekuloimaan et mitä sillo tapahtu sillä en aio kertoo sitä teille lälläslää :P Kuitenki sen jälkee jotenki tuntu et kaikki kirkastu. Siitä asti mie oikeesti oon saanu olla onnellinen ja mie oon siitä äärettömän kiitollinen. (Nyt kuiteki tähän väliin sanon jo suoraan et mie oon edelleen yhtä ateisti kuten oon ollu ja tuun olemaan et ei nyt ole mistään uskoon tulemisesta kyse tässä)
Se on uskomattoman kauheeta vaan mennä elämässä eteenpäin ilman et mistään osaa nauttia. Ei sellasta piristä mikään kunnolla. Miul oli ihan älytön bileputki (karonkka, penkkarit, wanhat ja abiristeily) täs välis ja vaik tietenki siin biletyksen aikan kaikki oli ihan hyvin ni kyl se masennuksen harmaa pilvi tuli aika pian siihen pään päälle taas ja palasin todellisuuteen; viimeistään siin vaiheessa ku ei enää ollu kännissä. Sit ku ei vaan osannu saati kehannu sanoo siit kenellekkään. Sitä vaa oli ja päivät vaihtu toiseen merkityksettöminä.
Nyt kuitenki kaikki on toisin. Miun päivät on täynnä lämpimiä tunteita ja iloa ja ku katon ikkunasta ulos ni tuntuu et kaikki on hyvin. En mie usko et tää kestää loputtomiin mut mie nautin täysin rinnoin tästä niin kauan ku vaa voin. On vaan niin hyvä olla :) Kiitos sinulle
Mut tarpeeks miun omasta angstista ja ihQtuksesta. Miul on yks asia mitä oon miettiny ku oon tarkkaillu ohimennen ihmisii (En stalkannu vaan tarkkaillu).
Tuol ku kävelee ain sellasii vanhempii ihmisii ni ja sit ku kattoo heitä ni alkaa miettii et millastakoha heiän elämä on ollu?Mitä he on tavotellu nuorena ja et onks he päässy tavoitteihinsa? (Tuskin jos kerran elävät Imatralla ja käyvät sauvakävelyllä) Onks heiän elämä vaa sellast et siin ei tapahdu mitään kuten heiän arki antaa ymmärtää? Sitä ei oikein koskaa tiiä et mitä heistä pitäs aatella.
Itel kuiteki on tavotteena et ainakaa en jää Imatralle asuu ja parhaimmas tapaukses muutan ihan johonki toiseen maahan (vaikka maanpakoon jos ei muuten :D) Sit kuiteki 60 vuotta eteenpäin mie oon ihan samanlainen ku nuo mummot ja papat mitä mie nyt tääl ihmettelen ja sit joku teinix kattoo minuu ja on sillei "Hah! Miust ei koskaan tuu tollasta" niiku mie aattelen nyt.
Sit miul on kans tuottanu vähän ajatuksia se et ku kaikesta pitää maksaa nykyään. Siis ihan kaikesta. Koko ajan pitää miettii et mistä saa rahaa et voi ees pitää hauskaa ja mie sentää viel asun kotona. Yhteiskunta tunkee koko ajan eteen jotain uutta houkutusta ja aina ollaan toitottamassa et osta sitä osta tätä. Jotenki ku kuuntelee ku joku operaattori mainostaa jotain liittymää ja siin ylistetään miten taas on halvat puhelut ja tekstarit kohan maksat tän ja tän ni tulee sellane "VVVITTTUUUUUUUU!!!!". Miulle on kehittyny oikei sellane ällötys sanaa "maksaminen" kohtaan ku sitä kuulee niin hemmetisti.
Kaikki mitä maailmassa on, pyörii rahan ympärillä.
Raha
on
valtaa
ja
raha
on
JUMALA
Ei minkään uskonnon palvomat jumalat pidä käsissään niin suurta valtaa kun mitä maallisella omaisuudella ja sen omistajalla on.
Tottakai siin on se et ku yhteiskunnalle tekee töitä ja sitä rahaa tienaa ni kylhän sillä sit myös saa kaikkee kivaa mut et onks ne kaikki hifistelylaitteet oikeesti sen arvosii et me myydään ittemme kokonaisuudelle jonka motiiveista ja suunnitelmista me ei tiedetä puoliakaan?
Turhaanhan mie täs tosin jeesustelen ku ite rakastan kaikkee hifistelyy ja materialismia mut joskus vaan tulee mieleen et vois olla parempi vaan asuu jossain mökissä in the middle of nowhere uskollisen koiran kanssa ja hankkia luonnosta oman toimeentulonsa. Just saying...
Se on uskomattoman kauheeta vaan mennä elämässä eteenpäin ilman et mistään osaa nauttia. Ei sellasta piristä mikään kunnolla. Miul oli ihan älytön bileputki (karonkka, penkkarit, wanhat ja abiristeily) täs välis ja vaik tietenki siin biletyksen aikan kaikki oli ihan hyvin ni kyl se masennuksen harmaa pilvi tuli aika pian siihen pään päälle taas ja palasin todellisuuteen; viimeistään siin vaiheessa ku ei enää ollu kännissä. Sit ku ei vaan osannu saati kehannu sanoo siit kenellekkään. Sitä vaa oli ja päivät vaihtu toiseen merkityksettöminä.
Nyt kuitenki kaikki on toisin. Miun päivät on täynnä lämpimiä tunteita ja iloa ja ku katon ikkunasta ulos ni tuntuu et kaikki on hyvin. En mie usko et tää kestää loputtomiin mut mie nautin täysin rinnoin tästä niin kauan ku vaa voin. On vaan niin hyvä olla :) Kiitos sinulle
Mut tarpeeks miun omasta angstista ja ihQtuksesta. Miul on yks asia mitä oon miettiny ku oon tarkkaillu ohimennen ihmisii (En stalkannu vaan tarkkaillu).
Tuol ku kävelee ain sellasii vanhempii ihmisii ni ja sit ku kattoo heitä ni alkaa miettii et millastakoha heiän elämä on ollu?Mitä he on tavotellu nuorena ja et onks he päässy tavoitteihinsa? (Tuskin jos kerran elävät Imatralla ja käyvät sauvakävelyllä) Onks heiän elämä vaa sellast et siin ei tapahdu mitään kuten heiän arki antaa ymmärtää? Sitä ei oikein koskaa tiiä et mitä heistä pitäs aatella.
Itel kuiteki on tavotteena et ainakaa en jää Imatralle asuu ja parhaimmas tapaukses muutan ihan johonki toiseen maahan (vaikka maanpakoon jos ei muuten :D) Sit kuiteki 60 vuotta eteenpäin mie oon ihan samanlainen ku nuo mummot ja papat mitä mie nyt tääl ihmettelen ja sit joku teinix kattoo minuu ja on sillei "Hah! Miust ei koskaan tuu tollasta" niiku mie aattelen nyt.
Sit miul on kans tuottanu vähän ajatuksia se et ku kaikesta pitää maksaa nykyään. Siis ihan kaikesta. Koko ajan pitää miettii et mistä saa rahaa et voi ees pitää hauskaa ja mie sentää viel asun kotona. Yhteiskunta tunkee koko ajan eteen jotain uutta houkutusta ja aina ollaan toitottamassa et osta sitä osta tätä. Jotenki ku kuuntelee ku joku operaattori mainostaa jotain liittymää ja siin ylistetään miten taas on halvat puhelut ja tekstarit kohan maksat tän ja tän ni tulee sellane "VVVITTTUUUUUUUU!!!!". Miulle on kehittyny oikei sellane ällötys sanaa "maksaminen" kohtaan ku sitä kuulee niin hemmetisti.
Kaikki mitä maailmassa on, pyörii rahan ympärillä.
Raha
on
valtaa
ja
raha
on
JUMALA
Ei minkään uskonnon palvomat jumalat pidä käsissään niin suurta valtaa kun mitä maallisella omaisuudella ja sen omistajalla on.
Tottakai siin on se et ku yhteiskunnalle tekee töitä ja sitä rahaa tienaa ni kylhän sillä sit myös saa kaikkee kivaa mut et onks ne kaikki hifistelylaitteet oikeesti sen arvosii et me myydään ittemme kokonaisuudelle jonka motiiveista ja suunnitelmista me ei tiedetä puoliakaan?
Turhaanhan mie täs tosin jeesustelen ku ite rakastan kaikkee hifistelyy ja materialismia mut joskus vaan tulee mieleen et vois olla parempi vaan asuu jossain mökissä in the middle of nowhere uskollisen koiran kanssa ja hankkia luonnosta oman toimeentulonsa. Just saying...
torstai 2. helmikuuta 2012
Unbearable lovelessness
Pahoittelen, arvon lukijat, mutta nyt on luvassa vaa voivotusta, itkua ja hampaiden kiristystä.
Mie totesin et minuu sattuu ihan saatanasti eikä se oo fyysistä vaa ihan psyykkistä kipua. Minuu vituttaa ku mie en oo ollu onnellinen pitkään aikaan ja mikään ei tyydytä ja vanhat tunteet kumpuaa pintaan. Niin hyvät kuin pahat ja tää kipu tekee niistä hyvistäkin huonoja. Miun fyysinen kipukynnys on korkee mut psyykkisellä tasolla se on älyttömän matala. Kunpa vaan vois olla sellane nappi mistä sais tunteet pois päältä...
Miltäköhän maailma muuten näyttäs jos ei tuntis mitään? Jos ei tuntis pelkoa tulevasta eikä ahdistusta ja surua nykyisestä saati kipua menneestä... Mie ehkä tahtosin joskus nähdä maailman niin neutraalisti ku sen voi vaa nähdä ja tietää miten miun ajattelu ja mielipiteet muuttus ja miten viisaampi mie voisin päätöksissäni olla. Tottakai tunteet on tärkeet olla olemassa mut ei sitä jotenki vaan tiiättekö välttämättä tahtos käydä läpi päässään kaikkia oman elämän häpeäkohtia ja epäonnistumisia just ku olis käymässä nukkumaan.
Se mitä mie elämässäni tavoittelen ei oo mitään monimutkasta mut nytkään mie en pystyny saavuttamaan sitä yhtä yksinkertaista asiaa jota kohti kurkotin. Noh... Onneks luvassa kaikenlaista bilettä ja pippaloa mitkä ehkä antaa ees pientä tyydytystä :) Säälittävää angstia mut minkäs voi ku turhauttaa...
Mie totesin et minuu sattuu ihan saatanasti eikä se oo fyysistä vaa ihan psyykkistä kipua. Minuu vituttaa ku mie en oo ollu onnellinen pitkään aikaan ja mikään ei tyydytä ja vanhat tunteet kumpuaa pintaan. Niin hyvät kuin pahat ja tää kipu tekee niistä hyvistäkin huonoja. Miun fyysinen kipukynnys on korkee mut psyykkisellä tasolla se on älyttömän matala. Kunpa vaan vois olla sellane nappi mistä sais tunteet pois päältä...
Miltäköhän maailma muuten näyttäs jos ei tuntis mitään? Jos ei tuntis pelkoa tulevasta eikä ahdistusta ja surua nykyisestä saati kipua menneestä... Mie ehkä tahtosin joskus nähdä maailman niin neutraalisti ku sen voi vaa nähdä ja tietää miten miun ajattelu ja mielipiteet muuttus ja miten viisaampi mie voisin päätöksissäni olla. Tottakai tunteet on tärkeet olla olemassa mut ei sitä jotenki vaan tiiättekö välttämättä tahtos käydä läpi päässään kaikkia oman elämän häpeäkohtia ja epäonnistumisia just ku olis käymässä nukkumaan.
Se mitä mie elämässäni tavoittelen ei oo mitään monimutkasta mut nytkään mie en pystyny saavuttamaan sitä yhtä yksinkertaista asiaa jota kohti kurkotin. Noh... Onneks luvassa kaikenlaista bilettä ja pippaloa mitkä ehkä antaa ees pientä tyydytystä :) Säälittävää angstia mut minkäs voi ku turhauttaa...
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Kun aivoja jaettiin
Hei arvon kansalaiset! It is I! The bringer of chaos and destruction that you may also call "knowledge"!!! No okei ei vaisinkaan :P Nyt ku on tää uuden pressan valinta aika kriittisessä vaiheessa ja 2. kierrokselle on nyt äänestetty Niinistö ja Haavisto ni tahon tuoda esiin oman näkemykseni ja mielipiteeni tähän asiaan.
Haistattaen paskat vaalisalaisuuksille julistan täten että olin 1. tunnollinen kansalainen ja kävin äänestämässä, sekä 2. äänestin Mr. Haavistoa suomen seuraavaksi presidentiksi. Lukijat: "Miksi sinä niin teit Santtu -setä??" -No kerronpa syyn kun noin nätisti pyysitte :D
Mie kannatan Haavistoa niiden hänen edustamiensa arvojen vuoks:
1. Hää on kokenut kansainvälisissä asioissa ja puhuu maahanmuuton puolesta. Suomi on väestöllisesti niin pieni maa et tääl kaivataan uutta populaa joka tekee työtä. Ei kuitekaa mitään pummeja jotka elää vaa sosiaalitukien avulla tekemättä elämässään mitää varastamista tai murtautumista työläämpää.
2. Koska hää on vihree, hää on myös ympäristön puolestapuhuja ja miulle itelleni luonto ja pienet metsäneläimet on tärkee asia. Ihmiset on aika kohtalokas rotu tälle planeetalle ja pienki apu meiltä meiän ympäristöö kohtaan on vaan hyväks sillä ei mee kauaa ku se kaikki vihree elämä on vaan harmaata tuhkaa joka peittää kaiken.
3. Hää on myös julkisesti homo ja vaik hää ei välttämättä puhuiskaa suoraan homojen puolesta, hää kuitenki edustaa heitä haluumattaanki. Täs maas on ihan vitusti sellasii ahdasmielisii paskoi jotka on ihan vaa periaatteen vuoks homovastasia. Vaik homous ei enää ookkaa sellane tabu ku se oli viel ihan lähimenneisyydessä ja homot on tehny paljon läpimurtoja omia oikeuksiaan ajaessaan täs parin viime vuosikymmenen aikana ni silti tän maailman homovastasuus tulee esiin jo ihan siinä miten negatiiviselta sana "homo" kuulostaa. Seki johtuu ihan siit et se on yleinen haukkumanimi jota pienet mustavalkomieliset teinipojat heittelee muit päin ihan vaa koska ne pelkää ite et heit sanotaan homoks. Sanomattakin selvää on se että Suomessa ja maailmalla homojen oikeuksien ja tasa-arvon suurin este on kirkko ja jos Haavisto valitaan presidentiks, se asettaa tietyn painostuksen Suomen kirkon hartioille vaikka Suomessakin toimii tää ns. "The separation of church and state".
Presidentin valta ei oo läheskää niin tärkee ku se et mitä hää edustaa. Suomen presidentti on sama ku suomen kasvot! Se on älyttömän tärkeetä missä valossa Suomi näkyy muidenkin kuin suomen kansalaisten silmissä. Miust kuulostaa aika hyvältä et suomen kasvoina on henkilö joka ei kannata syrjimistä ja rasismia vaan kansainvälisyyttä ja tasa-arvoa sukupuolesta, rodusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Miust kuulostaa ihan vitun hyvältä et PEKKA HAAVISTO OLIS SUOMEN SEURAAVA PRESIDENTTI FUCK YES!!! Näin kovasti mie annan arvoa ja luottamusta siulle Pekka! Don't let me down!
Haistattaen paskat vaalisalaisuuksille julistan täten että olin 1. tunnollinen kansalainen ja kävin äänestämässä, sekä 2. äänestin Mr. Haavistoa suomen seuraavaksi presidentiksi. Lukijat: "Miksi sinä niin teit Santtu -setä??" -No kerronpa syyn kun noin nätisti pyysitte :D
Mie kannatan Haavistoa niiden hänen edustamiensa arvojen vuoks:
1. Hää on kokenut kansainvälisissä asioissa ja puhuu maahanmuuton puolesta. Suomi on väestöllisesti niin pieni maa et tääl kaivataan uutta populaa joka tekee työtä. Ei kuitekaa mitään pummeja jotka elää vaa sosiaalitukien avulla tekemättä elämässään mitää varastamista tai murtautumista työläämpää.
2. Koska hää on vihree, hää on myös ympäristön puolestapuhuja ja miulle itelleni luonto ja pienet metsäneläimet on tärkee asia. Ihmiset on aika kohtalokas rotu tälle planeetalle ja pienki apu meiltä meiän ympäristöö kohtaan on vaan hyväks sillä ei mee kauaa ku se kaikki vihree elämä on vaan harmaata tuhkaa joka peittää kaiken.
3. Hää on myös julkisesti homo ja vaik hää ei välttämättä puhuiskaa suoraan homojen puolesta, hää kuitenki edustaa heitä haluumattaanki. Täs maas on ihan vitusti sellasii ahdasmielisii paskoi jotka on ihan vaa periaatteen vuoks homovastasia. Vaik homous ei enää ookkaa sellane tabu ku se oli viel ihan lähimenneisyydessä ja homot on tehny paljon läpimurtoja omia oikeuksiaan ajaessaan täs parin viime vuosikymmenen aikana ni silti tän maailman homovastasuus tulee esiin jo ihan siinä miten negatiiviselta sana "homo" kuulostaa. Seki johtuu ihan siit et se on yleinen haukkumanimi jota pienet mustavalkomieliset teinipojat heittelee muit päin ihan vaa koska ne pelkää ite et heit sanotaan homoks. Sanomattakin selvää on se että Suomessa ja maailmalla homojen oikeuksien ja tasa-arvon suurin este on kirkko ja jos Haavisto valitaan presidentiks, se asettaa tietyn painostuksen Suomen kirkon hartioille vaikka Suomessakin toimii tää ns. "The separation of church and state".
Presidentin valta ei oo läheskää niin tärkee ku se et mitä hää edustaa. Suomen presidentti on sama ku suomen kasvot! Se on älyttömän tärkeetä missä valossa Suomi näkyy muidenkin kuin suomen kansalaisten silmissä. Miust kuulostaa aika hyvältä et suomen kasvoina on henkilö joka ei kannata syrjimistä ja rasismia vaan kansainvälisyyttä ja tasa-arvoa sukupuolesta, rodusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Miust kuulostaa ihan vitun hyvältä et PEKKA HAAVISTO OLIS SUOMEN SEURAAVA PRESIDENTTI FUCK YES!!! Näin kovasti mie annan arvoa ja luottamusta siulle Pekka! Don't let me down!
maanantai 16. tammikuuta 2012
Things you're not supposed to do
Pitkästä aikaa kirjottelen tänne ku tuli taas vähän asiaa.
Keskustelin tuossa viikonloppuna yhen kaverin kanssa ja sit se aihe jotenki hyppäs pettämiseen. Ite oon mahollisimman pettämisen vastanen henkilö niinku moni tietää mut tää kaveri sit sano et hää ite ei niinkää välitä siit et onks sil häne senhetkisel säädöl joku toine ku hää tahtoo elää elämän täysillä ja olla kenen kaa vaa haluaa. No juu ite en kyl oikein approvee tollast meininkiä mut sit tuli mieleen sellane ajatus et jos henkilö x käy painaa varattua naista tietäen et se on varattu, on se syyllinen mut et samal toisaalt se nainen on ihan yhtä syyllinen, oli se kännissä tai ei. Sit taas jos henkilö x ei tiiä et se nainen on varattu ni onks se ns. "rikos" yhtä paha sit? Jos se vast jälkeenpäin saa siit kuulla ni voiks sitä pitää syyllisenä?
No joka tapauksessa pettämine on miun mielest ihan älyttömän väärin ja se ei oo missään tilanteessa hyväksyttävä teko. Jos on tosissaan sit niin taipuvainen pettämään et ei vaa voi pysyy uskollisena sille tyttö/poikaystävälleen ni sit on vaa parempi erota sillä vähemmän se jättäminen sattuu et toine saa kuulla et oma "rakas" on käyny vähän muissa naisissa/miehissä.
Vaik me pohjimmiltaan ollaan eläimiä ni me kuiteki ollaan ihmisiä jotka kykenee johdonmukaiseen ja loogiseen ajatteluun ja vaik hetken mielijohteesta on kiva tehä juttuja ni me kyl kyetään myös miettimään vähän nykyhetkeä pidemmälle. Faktahan se on et siin vaihees ku joutuu siihen intohimon kierteeseen ni sitä moni ihminen menettää kontrollin ja sit sitä myöhemmi kovasti kadutaan mut kuten miun yks ystävä kerran sano et jos tietää et on vähä jotain pienii tunteita jotain toista ihmistä kohtaa mut sit kuiteki oikeesti rakastaa sitä kenen kans sil hetkel seurustelee ni sit saatana pysyy eros siit pikkuihastuksesta koska sellane menee kyllä ohi. Fiksuja sanoja vaikken ihan sanasta sanaan kunnolla muistanukkaa :)
Joka tapauksessa rakkaat höpönassut. Tarinan moraali: Pysykää uskollisina! (+ muistakaa käyttää ehkäisyä)
Keskustelin tuossa viikonloppuna yhen kaverin kanssa ja sit se aihe jotenki hyppäs pettämiseen. Ite oon mahollisimman pettämisen vastanen henkilö niinku moni tietää mut tää kaveri sit sano et hää ite ei niinkää välitä siit et onks sil häne senhetkisel säädöl joku toine ku hää tahtoo elää elämän täysillä ja olla kenen kaa vaa haluaa. No juu ite en kyl oikein approvee tollast meininkiä mut sit tuli mieleen sellane ajatus et jos henkilö x käy painaa varattua naista tietäen et se on varattu, on se syyllinen mut et samal toisaalt se nainen on ihan yhtä syyllinen, oli se kännissä tai ei. Sit taas jos henkilö x ei tiiä et se nainen on varattu ni onks se ns. "rikos" yhtä paha sit? Jos se vast jälkeenpäin saa siit kuulla ni voiks sitä pitää syyllisenä?
No joka tapauksessa pettämine on miun mielest ihan älyttömän väärin ja se ei oo missään tilanteessa hyväksyttävä teko. Jos on tosissaan sit niin taipuvainen pettämään et ei vaa voi pysyy uskollisena sille tyttö/poikaystävälleen ni sit on vaa parempi erota sillä vähemmän se jättäminen sattuu et toine saa kuulla et oma "rakas" on käyny vähän muissa naisissa/miehissä.
Vaik me pohjimmiltaan ollaan eläimiä ni me kuiteki ollaan ihmisiä jotka kykenee johdonmukaiseen ja loogiseen ajatteluun ja vaik hetken mielijohteesta on kiva tehä juttuja ni me kyl kyetään myös miettimään vähän nykyhetkeä pidemmälle. Faktahan se on et siin vaihees ku joutuu siihen intohimon kierteeseen ni sitä moni ihminen menettää kontrollin ja sit sitä myöhemmi kovasti kadutaan mut kuten miun yks ystävä kerran sano et jos tietää et on vähä jotain pienii tunteita jotain toista ihmistä kohtaa mut sit kuiteki oikeesti rakastaa sitä kenen kans sil hetkel seurustelee ni sit saatana pysyy eros siit pikkuihastuksesta koska sellane menee kyllä ohi. Fiksuja sanoja vaikken ihan sanasta sanaan kunnolla muistanukkaa :)
Joka tapauksessa rakkaat höpönassut. Tarinan moraali: Pysykää uskollisina! (+ muistakaa käyttää ehkäisyä)
maanantai 9. tammikuuta 2012
Me "likaiset" ateistit
Arvon random lukijat: Kattokaa ensin tää video ja sitten vasta lukekaa mitä miulla on sanottavaa.
Mie siis katoin tän videon just äske ja just tälläne saa miun sapen kiehumaan. Amerikassa on paljon fiksuja ihmisiä mut siel myös tää idiotismi kärjistyy aika hemmetin usein. Etenki näis uskonasioissa ne pahimmat, ahdasmielisimmät fundamentalistikristityt löytyy Amerikasta.
Eli siis tää video oli ns. kokoelmateos joka oli tehty uutispätkistä, haastatteluista ja sen semmosista videoista joissa ateisteja dissattiin. Nyt mie jälleen korostan et täällä esitetyt mielipiteet on miun omia ja mie en kohdista näitä ketään nimettyä yksilöä kohtaan. Jos koet että tää teksti loukkaa sinuu ni se on siin tapauksessa voi voi. I stand by my words. Täs valtios kristityt voi ihan hyväl mielel levittää omaa sanomaansa turvautuen siihen et kukaa ei voi alkaa whinee ku ne on helppo sit nimetä rasisteiks ja saatananpalvojiks ku taustalla on oma uskonto. Miulla on paljon mielipiteitä ja mie nyt aion esittää teille joitain niistä raskaimmista.
Tuos videos siis todettiin että me ateistit ollaan Amerikan Yhdysvaltojen vähiten luotetuin ja vihatuin vähemmistö ja meiät luettiin samaan joukkoon raiskaajien kanssa. Kristityt vainoaa siis ateisteja koska me ei haluta uskoa heiän jumalaan? Huvittavaa miten nää osat on kääntyny. Paitsi aikasemmi se oli uskonto vs. uskonto ja nykyään uskonto vs. ateistit. Siis tottakai edelleen myös vainotaan uskovaisia joissain paikoissa et ei se oo vaa niin et me ateistit oltas yhtäkkiä kaikkien silmätikkuna ja ainoat uhrit maailmassa mut täs julkasussa mie nyt perehdyn kuiteki tähän et miten kristityt radikaalisti vastustaa ateisteja Amerikassa ja muutenki "kristityt vs. ateistit" -asetteluun. Tuos videos oli pariki tyyppi jotka sano et ateistin ja kristityn ei tulis olla minkäänlaisessa suhteessa toisiinsa ja et ateistit ei oo antanu yhteiskunnalle yhtään mitään ja et me ollaan vaan parasiitteja. Onneks tuo video oli myös mielenosotus et siinä ylistettiin ateisteja lähes marttyyreina ja se kyl todisti miten väärässä ne vihaajat siinä oli mut silti. Mie rakastan väittelyä ja mie oikein mielelläni menisin väittelee tollasten kanssa mut saatana jos päättäsin marssii jonnekki Amerikan redneck osavaltioon johonki talkshowhun ylistämään ateistien moraalisuutta ja viisautta ni miehä saisin puukon selkään niinku Julius Caesar aikanaan O.o Eikä se helvetti mitään hyödyttäs ku nää fundamentalisti-idiootit siel on ihan vaa lampaita mitkä syö kaiken mitä niille syöttää "jumalan sanana". Siellä ne todellaki menee siihen halpaan et siel on joku pappi joka sanoo pystyvänsä parantamaan jumalan voimalla ihmisiä ja sit ne idiootit ns. "parantuu" ku ne niin kovasti siihen uskoo (ihan psykologialla selitettävissä). Sit tuos sanottii et jos ihminen ei usko jumalaan ni sil ei oo sit mitään minkä pohjalle se voi perustaa moraalia. Ei siihen jumalaa tarvita. Tarvitaan vaa joku joka opettaa mikä on oikein ja väärin. Moraali perustetaan yhteiselle käsitykselle siitä että mikä on oikein ja mikä väärin ja yhteiskunta toimii tälläsenä pohjana asettaen sääntöjä millä ihmiset pysyy moraalisina. Mie en kuitenkaa usko et luonnontilainen ihminen on tarpeeks hyvä et se olis yhtä moraalinen ku se on sillo ku se saa pahasta teosta rangaistuksen. Ihmiset pysyy ruodussa kun on kuria.
Täs maailmassa on monenlaisia ihmisiä joista näyttäs suurin osa olevan jonkin uskonnon kannattajia. Mitä tos videos sanottii ni ateisteja maailman väestöstä tais olla vaan noin 500 miljoonaa. On monia ihmisiä joille ei anneta uskonvapauden luksusta saati mahdollisuutta valita missään vaiheessa et mihin uskoo. Monissa maissa ja yhteisöissä kasvatetaan lapsi ihan vauvasta asti omaksumaan ja hyväksymään sen maan tai yhteisön uskonto ja sen myötä ne näkemykset. Sitä on siis aika hankala alkaa vastustamaan tai muuttamaan omaa mielipidettään jos siulle on syötetty jotain tiettyä ideologiaa ihan kehdosta asti. Siin vaihees siitä tulee luja osa omaa itseä eikä se ideologia järky helposti ees kohdatessa muita eri ideologioiden edustajia koska tottakai se oma on ainut ja oikea. Siis mie nyt sanon suoraan et jos tehtäs nii et sen sijaa et opetettas lapsille uskontoo koulussa ja annettas heiän ite valita et ottaako he uskonnon vai ottaako he vaik evoluutio -ja alkuräjähdysteoriaa käsittelevät aineet kuten biologian ja geologian, olis maailmassa paljon vähemmän uskovaisia ihmisiä.
Mie ite alotin seurakunnan leireillä käymisen ku olin 8 vuotias. Päiväranta oli ain vaa niin mahtava paikka ja siel ku oli ne mahtavat isoset ja hirveesti kavereita ja kivaa tekemistä ni totta hitossa sinne oli aina kesäsin ja myöhemmi talvisinki pakko päästä. Mie todellaki nautin siitä ajasta mitä mie siel vietin vaik yöleirit oli miulle pienen aika tuskaa koska kärsin uniongelmista kodin ulkopuolella. Näitten leirien aikana mie sain kyl aika isoja annoksia raamatun sanomasta ja jumalasta ku kuitenki kyseessä oli seurakunnan leirit. Mie tosi pitkään mietin näitä asioita ja mie jopa pienenä vähän lipsahdin uskoon (joskus 10v.?) mut kasvoin siit sit eteenpäin ja päädyin aluks agnostikoks jonka jälkee nyt voin sanoo ihan rohkeesti olevani ateisti. Täs on kuiteki se juttu et miehä kuiteki pienenä hirveesti ihailin niitä rohkeita ja hauskoja isosia ja halusin itekki semmoseks ja niinhän mie sit päädyinki isoshommiin. Aluks halusin lastenleireille koska niillähän mie suurimman osan ajastani olin viettäny mut sit päätin koittaa huviksee et millasta ripari-isoisuus olis. Se kyl oli suoranainen virhe koska kohtasin siellä aika kovaa ahdasmielisyyttä ja muuteki hirveetä epäilyä kesken leirin ja loppujen lopuks totesin et parempi vaa tyytyä lastenleireihin. Harmi sinäänsä. Riparilla kuiteki oli ihan fiksuja tyyppejä hyvine ajatuksineen ja heidän kanssa pysty keskustelee asioita syvemmin vaikka kovasti porukat spekuloiki et mie siel vaa opetan "viattomille teini-ikäisille rippileiriläisille" saatanasta ja "sammutan heiltä uskon kipinän ja tahraan heidän puhtaan mielensä miun karmivilla tarinoilla jumalattomuudesta". Hyi et mie oon näköjää kauhee ihminen.
Miun kaveripiiristä mie oon oikeesti niitä harvoja ketkä ei usko jumalaan millään tavalla. Miun ympärillä on siis aika perhanasti uskovaisia. Mie oon äärimmäisen ilonen siitä koska heidän kanssa mie oon voinu puida tätä asiaa läpi, keskustella, väitellä ja taistella omista ajatuksista. Loppujen lopuks suurin osa heistä on älyttömän fiksua porukkaa ja vaik mie oonki tälläne "sieluton, likainen ateisti" ni mie kunnioitan sitä heiän uskoaan ja miten he on siihe päätyny. Miul on yks kaveri jonka kans kerran käytiin pitkät keskustelut näistä uskonasioista ja ainut ero meiän ajatusten välillä oli se et hää uskoo et kaiken olevan takana on jumala ja mie uskon sattumaan. Jos kaikki uskovaiset uskos niin hyväksyvästi ja avoimella mielellä kuin niin monet miun kaverit/ystävät uskoo, maailma vois olla hieman parempi paikka.
Tässä kuiteki törmätää taas siihen et ihmiset on pohjimmiltaan aika idiootteja ja ku on vaa oikee porkkana ni meidän rotua voi ohjata ku karjaa. Uskonto on monesti just tää porkkana ja oikeissa käsissä joku "pyhä kirja" kuten raamattu voi olla äärettömän tehokas ase. Ihmiset pelkää kadotusta ja pyrkii taivaaseen päin mut koska meille on annettu aika ristiriitasia ohjeita siitä et miten tulis käyttäytyä tääl maan päällä ni sit on tuhansii eri uskontoja jotka kaikki neuvoo olemaan vähän eri tavalla ja sit sitä pitäs löytää se oma. Kuiteki sit valitsee sen väärän. Meiän vaa pitää tehä jotain ja toivoo et se on oikein. Onneks miun ei tarttee vaivata päätäni tollasella. Mie oon hyvää vauhtia menossa ihanaan kadotukseen. Eli toisinsanoen, mie vaan en sit enää ole. Taivas ja helvetti on vaa kaks asiaa millä heikkomielisiä ohjataan ns. "oikeelle polulle".
Loppujen lopuks kaikki tällänene säheltäminen on aika turhaa enkä mie ala omaa elämääni omistaa millekkään hokkuspokkusmiehelle taivaissa vaik sen poika oliki hieno jätkä. Jos mie kuiteki sit oon väärässä ni sit ei voi mitään mut näin mie valitsen uskoa ja ajatella. Tottakai ajatuksetkin muuttuu ajan myötä mutta ateistina pysyn. Tiede ja kehitys on vaan liian nannaa <3
Mie siis katoin tän videon just äske ja just tälläne saa miun sapen kiehumaan. Amerikassa on paljon fiksuja ihmisiä mut siel myös tää idiotismi kärjistyy aika hemmetin usein. Etenki näis uskonasioissa ne pahimmat, ahdasmielisimmät fundamentalistikristityt löytyy Amerikasta.
Eli siis tää video oli ns. kokoelmateos joka oli tehty uutispätkistä, haastatteluista ja sen semmosista videoista joissa ateisteja dissattiin. Nyt mie jälleen korostan et täällä esitetyt mielipiteet on miun omia ja mie en kohdista näitä ketään nimettyä yksilöä kohtaan. Jos koet että tää teksti loukkaa sinuu ni se on siin tapauksessa voi voi. I stand by my words. Täs valtios kristityt voi ihan hyväl mielel levittää omaa sanomaansa turvautuen siihen et kukaa ei voi alkaa whinee ku ne on helppo sit nimetä rasisteiks ja saatananpalvojiks ku taustalla on oma uskonto. Miulla on paljon mielipiteitä ja mie nyt aion esittää teille joitain niistä raskaimmista.
Tuos videos siis todettiin että me ateistit ollaan Amerikan Yhdysvaltojen vähiten luotetuin ja vihatuin vähemmistö ja meiät luettiin samaan joukkoon raiskaajien kanssa. Kristityt vainoaa siis ateisteja koska me ei haluta uskoa heiän jumalaan? Huvittavaa miten nää osat on kääntyny. Paitsi aikasemmi se oli uskonto vs. uskonto ja nykyään uskonto vs. ateistit. Siis tottakai edelleen myös vainotaan uskovaisia joissain paikoissa et ei se oo vaa niin et me ateistit oltas yhtäkkiä kaikkien silmätikkuna ja ainoat uhrit maailmassa mut täs julkasussa mie nyt perehdyn kuiteki tähän et miten kristityt radikaalisti vastustaa ateisteja Amerikassa ja muutenki "kristityt vs. ateistit" -asetteluun. Tuos videos oli pariki tyyppi jotka sano et ateistin ja kristityn ei tulis olla minkäänlaisessa suhteessa toisiinsa ja et ateistit ei oo antanu yhteiskunnalle yhtään mitään ja et me ollaan vaan parasiitteja. Onneks tuo video oli myös mielenosotus et siinä ylistettiin ateisteja lähes marttyyreina ja se kyl todisti miten väärässä ne vihaajat siinä oli mut silti. Mie rakastan väittelyä ja mie oikein mielelläni menisin väittelee tollasten kanssa mut saatana jos päättäsin marssii jonnekki Amerikan redneck osavaltioon johonki talkshowhun ylistämään ateistien moraalisuutta ja viisautta ni miehä saisin puukon selkään niinku Julius Caesar aikanaan O.o Eikä se helvetti mitään hyödyttäs ku nää fundamentalisti-idiootit siel on ihan vaa lampaita mitkä syö kaiken mitä niille syöttää "jumalan sanana". Siellä ne todellaki menee siihen halpaan et siel on joku pappi joka sanoo pystyvänsä parantamaan jumalan voimalla ihmisiä ja sit ne idiootit ns. "parantuu" ku ne niin kovasti siihen uskoo (ihan psykologialla selitettävissä). Sit tuos sanottii et jos ihminen ei usko jumalaan ni sil ei oo sit mitään minkä pohjalle se voi perustaa moraalia. Ei siihen jumalaa tarvita. Tarvitaan vaa joku joka opettaa mikä on oikein ja väärin. Moraali perustetaan yhteiselle käsitykselle siitä että mikä on oikein ja mikä väärin ja yhteiskunta toimii tälläsenä pohjana asettaen sääntöjä millä ihmiset pysyy moraalisina. Mie en kuitenkaa usko et luonnontilainen ihminen on tarpeeks hyvä et se olis yhtä moraalinen ku se on sillo ku se saa pahasta teosta rangaistuksen. Ihmiset pysyy ruodussa kun on kuria.
Täs maailmassa on monenlaisia ihmisiä joista näyttäs suurin osa olevan jonkin uskonnon kannattajia. Mitä tos videos sanottii ni ateisteja maailman väestöstä tais olla vaan noin 500 miljoonaa. On monia ihmisiä joille ei anneta uskonvapauden luksusta saati mahdollisuutta valita missään vaiheessa et mihin uskoo. Monissa maissa ja yhteisöissä kasvatetaan lapsi ihan vauvasta asti omaksumaan ja hyväksymään sen maan tai yhteisön uskonto ja sen myötä ne näkemykset. Sitä on siis aika hankala alkaa vastustamaan tai muuttamaan omaa mielipidettään jos siulle on syötetty jotain tiettyä ideologiaa ihan kehdosta asti. Siin vaihees siitä tulee luja osa omaa itseä eikä se ideologia järky helposti ees kohdatessa muita eri ideologioiden edustajia koska tottakai se oma on ainut ja oikea. Siis mie nyt sanon suoraan et jos tehtäs nii et sen sijaa et opetettas lapsille uskontoo koulussa ja annettas heiän ite valita et ottaako he uskonnon vai ottaako he vaik evoluutio -ja alkuräjähdysteoriaa käsittelevät aineet kuten biologian ja geologian, olis maailmassa paljon vähemmän uskovaisia ihmisiä.
Mie ite alotin seurakunnan leireillä käymisen ku olin 8 vuotias. Päiväranta oli ain vaa niin mahtava paikka ja siel ku oli ne mahtavat isoset ja hirveesti kavereita ja kivaa tekemistä ni totta hitossa sinne oli aina kesäsin ja myöhemmi talvisinki pakko päästä. Mie todellaki nautin siitä ajasta mitä mie siel vietin vaik yöleirit oli miulle pienen aika tuskaa koska kärsin uniongelmista kodin ulkopuolella. Näitten leirien aikana mie sain kyl aika isoja annoksia raamatun sanomasta ja jumalasta ku kuitenki kyseessä oli seurakunnan leirit. Mie tosi pitkään mietin näitä asioita ja mie jopa pienenä vähän lipsahdin uskoon (joskus 10v.?) mut kasvoin siit sit eteenpäin ja päädyin aluks agnostikoks jonka jälkee nyt voin sanoo ihan rohkeesti olevani ateisti. Täs on kuiteki se juttu et miehä kuiteki pienenä hirveesti ihailin niitä rohkeita ja hauskoja isosia ja halusin itekki semmoseks ja niinhän mie sit päädyinki isoshommiin. Aluks halusin lastenleireille koska niillähän mie suurimman osan ajastani olin viettäny mut sit päätin koittaa huviksee et millasta ripari-isoisuus olis. Se kyl oli suoranainen virhe koska kohtasin siellä aika kovaa ahdasmielisyyttä ja muuteki hirveetä epäilyä kesken leirin ja loppujen lopuks totesin et parempi vaa tyytyä lastenleireihin. Harmi sinäänsä. Riparilla kuiteki oli ihan fiksuja tyyppejä hyvine ajatuksineen ja heidän kanssa pysty keskustelee asioita syvemmin vaikka kovasti porukat spekuloiki et mie siel vaa opetan "viattomille teini-ikäisille rippileiriläisille" saatanasta ja "sammutan heiltä uskon kipinän ja tahraan heidän puhtaan mielensä miun karmivilla tarinoilla jumalattomuudesta". Hyi et mie oon näköjää kauhee ihminen.
Miun kaveripiiristä mie oon oikeesti niitä harvoja ketkä ei usko jumalaan millään tavalla. Miun ympärillä on siis aika perhanasti uskovaisia. Mie oon äärimmäisen ilonen siitä koska heidän kanssa mie oon voinu puida tätä asiaa läpi, keskustella, väitellä ja taistella omista ajatuksista. Loppujen lopuks suurin osa heistä on älyttömän fiksua porukkaa ja vaik mie oonki tälläne "sieluton, likainen ateisti" ni mie kunnioitan sitä heiän uskoaan ja miten he on siihe päätyny. Miul on yks kaveri jonka kans kerran käytiin pitkät keskustelut näistä uskonasioista ja ainut ero meiän ajatusten välillä oli se et hää uskoo et kaiken olevan takana on jumala ja mie uskon sattumaan. Jos kaikki uskovaiset uskos niin hyväksyvästi ja avoimella mielellä kuin niin monet miun kaverit/ystävät uskoo, maailma vois olla hieman parempi paikka.
Tässä kuiteki törmätää taas siihen et ihmiset on pohjimmiltaan aika idiootteja ja ku on vaa oikee porkkana ni meidän rotua voi ohjata ku karjaa. Uskonto on monesti just tää porkkana ja oikeissa käsissä joku "pyhä kirja" kuten raamattu voi olla äärettömän tehokas ase. Ihmiset pelkää kadotusta ja pyrkii taivaaseen päin mut koska meille on annettu aika ristiriitasia ohjeita siitä et miten tulis käyttäytyä tääl maan päällä ni sit on tuhansii eri uskontoja jotka kaikki neuvoo olemaan vähän eri tavalla ja sit sitä pitäs löytää se oma. Kuiteki sit valitsee sen väärän. Meiän vaa pitää tehä jotain ja toivoo et se on oikein. Onneks miun ei tarttee vaivata päätäni tollasella. Mie oon hyvää vauhtia menossa ihanaan kadotukseen. Eli toisinsanoen, mie vaan en sit enää ole. Taivas ja helvetti on vaa kaks asiaa millä heikkomielisiä ohjataan ns. "oikeelle polulle".
Loppujen lopuks kaikki tällänene säheltäminen on aika turhaa enkä mie ala omaa elämääni omistaa millekkään hokkuspokkusmiehelle taivaissa vaik sen poika oliki hieno jätkä. Jos mie kuiteki sit oon väärässä ni sit ei voi mitään mut näin mie valitsen uskoa ja ajatella. Tottakai ajatuksetkin muuttuu ajan myötä mutta ateistina pysyn. Tiede ja kehitys on vaan liian nannaa <3
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Yesterday...
Eilinen oli hyvä päivä. Etenkin ilta. Ihania fiiliksiä, läheisyyttä ja hellyyttä :)
Tuli jopa vähän liikuttua. Oli mukava hengittää talvi-ilmaa ja pakkasta keuhkoihin ku pääasiassa loma oli menny vaa jäätämäl koneel leffoja katellessa. Siin kävellessä pysähdyin kattomaan taivasta. Sellane pilvinen, oranssin värinen. Tosi valosa vaik kello oli jo yli 12 yöllä. Miusta se näytti likaselta. Valosaaste on rumaa koska ite tykkään pimeestä.
Pimeyden yks ominaisuus on se et se saa monet ihmiset pelkäämään. Ne pelkää koska ne ei nää mitä se pimeys kätkee ja usein mielikuvitus ottaa vallan siin vaiheessa. Sitä helposti kuvittelee kaikenlaisii mörköjä sinne pimeyden syövereihin mitkä tahtoo syödä siut. Huvittavaahan tässä on se et loppujen lopuks siel sit ei oo mitää ja neki mitä siel kuvittelee olevan, on usein älyttömän abstrakteja asioita. Sitä sisäistää et sellast ei vaa voi olla olemassa mut silti se pelottaa. Miksi asia on näin? Ite eilen katoin Apollo 18. En perusta kauhusta mut rakastan Scifiä joten oli pakko kattoo se. Se oli sairaan creepy leffa toisaalta mut sit taas ei niinkää pelottava. Mielenkiinto miut sen sai sit kuiteki kattoo ihan loppuun asti. Joku jännä mystisyys + avaruus = delicious <3 Sen jälkee kuiteki taas sai huomata mitä vilkas mielikuvitus saa aikaa höystettynä kauhuleffalla. Ei siin leffas loppujen lopuks ees ollu mitään äärettömän pelottavaa öllimölliä mitä olis voinu kuvitella oman sängyn alle mut silti se jotenki sai pelkäämään. Kaikki se mukava pimeys, mistä normaalisti nauttii, alko vähä karmimaan. Jännä tuo ihmismieli.
Huomenna olis tarkotus raahautuu taas pitkäst aikaa kouluun. Me not like. Oon äärettömän laiska ihminen ja koska en tykkää lukemisesta, lukio tuntuu aika pitkälti yhtä vastenmieliseltä. Tottakai viihdelukeminen on asia eriksee mut oppikirjat saa veren hyytymään. Sit sitä kuiteki 10-20 vuoden jälkee on sillei "kunpa olisin ollut fiksumpi silloin ja panostanut kouluun blaablaa" mut vituttaa ku ei voi nyt ajatella samoin. Motivaatio on kerrassaan olematon -.- Turhauttavaa.
Onneksi elämää valaisee 2 pientä karvaturria joiden saapumiseen on enää 2 päivää <3
Tuli jopa vähän liikuttua. Oli mukava hengittää talvi-ilmaa ja pakkasta keuhkoihin ku pääasiassa loma oli menny vaa jäätämäl koneel leffoja katellessa. Siin kävellessä pysähdyin kattomaan taivasta. Sellane pilvinen, oranssin värinen. Tosi valosa vaik kello oli jo yli 12 yöllä. Miusta se näytti likaselta. Valosaaste on rumaa koska ite tykkään pimeestä.
Pimeyden yks ominaisuus on se et se saa monet ihmiset pelkäämään. Ne pelkää koska ne ei nää mitä se pimeys kätkee ja usein mielikuvitus ottaa vallan siin vaiheessa. Sitä helposti kuvittelee kaikenlaisii mörköjä sinne pimeyden syövereihin mitkä tahtoo syödä siut. Huvittavaahan tässä on se et loppujen lopuks siel sit ei oo mitää ja neki mitä siel kuvittelee olevan, on usein älyttömän abstrakteja asioita. Sitä sisäistää et sellast ei vaa voi olla olemassa mut silti se pelottaa. Miksi asia on näin? Ite eilen katoin Apollo 18. En perusta kauhusta mut rakastan Scifiä joten oli pakko kattoo se. Se oli sairaan creepy leffa toisaalta mut sit taas ei niinkää pelottava. Mielenkiinto miut sen sai sit kuiteki kattoo ihan loppuun asti. Joku jännä mystisyys + avaruus = delicious <3 Sen jälkee kuiteki taas sai huomata mitä vilkas mielikuvitus saa aikaa höystettynä kauhuleffalla. Ei siin leffas loppujen lopuks ees ollu mitään äärettömän pelottavaa öllimölliä mitä olis voinu kuvitella oman sängyn alle mut silti se jotenki sai pelkäämään. Kaikki se mukava pimeys, mistä normaalisti nauttii, alko vähä karmimaan. Jännä tuo ihmismieli.
Huomenna olis tarkotus raahautuu taas pitkäst aikaa kouluun. Me not like. Oon äärettömän laiska ihminen ja koska en tykkää lukemisesta, lukio tuntuu aika pitkälti yhtä vastenmieliseltä. Tottakai viihdelukeminen on asia eriksee mut oppikirjat saa veren hyytymään. Sit sitä kuiteki 10-20 vuoden jälkee on sillei "kunpa olisin ollut fiksumpi silloin ja panostanut kouluun blaablaa" mut vituttaa ku ei voi nyt ajatella samoin. Motivaatio on kerrassaan olematon -.- Turhauttavaa.
Onneksi elämää valaisee 2 pientä karvaturria joiden saapumiseen on enää 2 päivää <3
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
MULTIVITUTUS part. 2
Tältä tuntuu kyllä nyt :I
Jälleen vituttaa ja syitä on muutamia ja niiden syyt ja syiden järkevyys vaihtelee:
1. Teinitytöt (12v. eteenpäin) ja hillitön huorapukeutuminen. Okei okei siis nyt heti alkuun sanon että on se toki kiva kattoo ku omanikäset tytöt pukeutuu paljastaviin vaatteisiin. Ei siinä mitään. I likes cleavage :3 Mut vitutuksen pointtina tässä on nyt se et ku tällänen pukeutuminen ei rajotu miun henk. koht. alarajan (16v.) kohalle vaa sitä näkee oikeestaan penskoilla mitkä on hikisee siirtyny ala-asteelta yläasteelle, helvetti joskus jopa nuoremmilla. Se on saatanan noloo ku kattoo et "Hei vau mikä hottis tuol menee" ja sit joku siin vieres sanoo "Nii joo siehän varmaan tiiät et se on 13v.?" :I Ei olis eka kerta ku näin tapahtuu -.- Enkä mie nyt mieti tätä vaa oman itseni ja vitutukseni kannalta vaan näin yleisesti. Koko ajan saa lukee lehdistä ku alaikäsiä tyttöjä on käytetty seksuaalisesti hyväks. No vittu ihanko tosi? Mitä muutakaa voi helvetti odottaa ku pukeutuu ihonmyötäsiin farkkuihin, überjättikaula-aukko toppiin jonka alla on vielä push-up rintsikat unohtamatta tietenkään niitä stringejä mitkä vähän pilkahtelee sieltä farkkujen alta? Siis ihan tosi nyt. Joo kyl sen tajuu et jos vanhemmat tahtoo et oma lapsi ei joudu syrjityks ku se ei pukeudu ku muut ja ostavat sillä verukkeella kaikki heruheruvaatteet mitä oma rakas kullannuppu vaan kehtaa pyytää mut miten vitussa näin on päässy käymään? Sit sitä koko ajan ollaan kyttäämässä ja syyttämässä joka ikistä (pääasiassa) miespuolista henkilöä joka edes hipasee "meidän viatonta pikku- prinsessaa".
Vanhemmat: Te ootte syyllisiä.
2. Minuu vituttaa se et minuu vituttaa eräs henkilö ihan äärettömän paljon mut mie en ees tiiä et mistä tää vitutus tätä kyseistä henkilöä kohtaan johtuu O.o Tää on ihan älytöntä mut ain ku mie häntä aattelen ni se vitutus vaa jotenki iskee mut ku koitan ymmärtää et mikä siin vituttaa ni loppujen lopuks mikää niist miun keksimistä syistä ei oo sellane minkä vuoks oikeesti kannattas olla vihane tai suuttuu in the first place. Mie toivon et tää menis ohi nopeesti ja mie oon jo kyl ehtiny räyhää tästäki joten parempi vaa antaa asian olla. Mut silti... Hämmentävää... (Nyt täst seuraa se et tullaan kyselee "Eikai se oo tyyppi mist sie siel blogis puhuit oo mie?" "Kuka se on kuka sua vituttaa?" (huvittavaa et mie kuulen nuo kysymykset pääni sisäl esitettyinä lissupuhetyylillä))
3. TUO VITUN FACEBOOK SAATANA!!!! MITEN HELVETISSÄ VOI OLLA NIIN VAIKEETA ET TOIMIS NORMAALISTI??? Mie ehin jo jopa laittaa heille vihasen viestin missä esitin ongelman varsin sivistyneesti kuvan kera ja eilen näytti siltä et ongelmalle olis jopa tehty jo jotain mut eikä mitä. Samal taval tuo edelleen lagaa. Miun pääsyy fabon käytölle on just et voi pitää yhteyttä porukoihin, lähettää ketjuviestejä esim. bileitä suunnitellessa, julkasta kuvia jne. mut vittu jos mikään noista ei toimi ni mitä järkee on käyttää tota saatanan sivustoa??? >x( Tuo vitun lagaaminen on kyrsiny niin saatanasti. Tuo ei ees pysty saatana vaihtamaan profiilikuvaa kunnolla vaan se tekee niin et se välil näyttää vanhaa, välil uutta ja välil vähän molempia yhtäaikaa :I Ei näytä mitään ilmotuksia tai jos näyttää ni sit ku niit klikkaa ni sit näyttää ku kukaa ei olis laittanu mitään. Sit on kiva lukee niit kommentteja aina päivän viiveellä sieltä -.- Miten turhauttavaa!!! Facebookin pitäs olla hauska tapa olla sosiaalinen ilman et tarttee nostaa persettään ylös penkistä mut silti se pettää miut!!! WHYYYYY FACEBOOOOOOK!!!!! Noh... Onneks ei sentää elämä ihan niin surullista oo et se olis vaa fabosta kii :) Mut kyl se silti vituttaa... Mur...
Ja nyt random off topic homma mikä tuli mieleen ku katoin Gladiatoria :P Ei siis enää liity vitutukseen mitenkää.
Mie en usko et me mennää kuoleman jälkee yhtää mihinkää vaa pikemminki jäädään vaa osaks luonnon kiertokulkua ja meistä jää vaan muisto maan päälle joka ajan myötä hitaasti, mutta varmasti katoaa. Kuitenkin usko siihen et ku me kuollaan ni meitä oottaa joko taivas tai helvetti ja no siihen taivaaseen liittyy se uskomus et sit ku sinne pääsee ni siel näkee sit kaikki siun kuolleet läheiset ja sen semmoset.
Aatellaan nyt siis et taivas on olemassa. Mies X on eläny elinvuodet 20-30 naisen Y kanssa mut sit käyki niin että nainen Y kuolee traagisessa auto-onnetomuudessa. Mies X tottakai on raunioina naisen kuolemasta koska rakasti tätä syvästi mut koska mies X on viel suht nuori, hänel on aikaa toipuu tästä traumasta ja hää löytää uuden rakkauden: naisen Z:n. Kuitenkin kuten Tuure Kilpeläinenkin biisissään "Valon pisaroita" sanoo, "rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan", mies X tulee aina rakastamaan nainen Y:tä ja koska tämä on harras uskovainen, uskoo tapaavansa tämän vielä taivaassa. (Täs vois olla sit viel toinenki traaginen naisen kuolema ihan vaa sopan sekottamiseks mut jätetään nyt tohon yhteen). Mies X ja Nainen Z elää onnellisesti yhessä lopun elämäänsä vaikka nainen Y välillä käykin miehen X mielessä. Lopulta X ja Z kuitenki kuolevat ja päätyvät kuin päätyvätkin taivaaseen. Siellä mies X tapaa naisen Y jälleen mut sit sil on myös nainen Z siellä. Pahemmas tapauksessa sil saattas olla viel pari muutakin naista oottamas siel. Mitä hittoo se sit tekee?
Tää tuntu jotenki paljon konstikkaammalta miun pään sisäl mut toivon et ees joku tajuu miun pointin tässä :D
maanantai 2. tammikuuta 2012
It's the year of apocalypse!!!
No nyt ku 2012 on alkanu ni tuntuu ihan hyvältä hetkeltä kirjottaa tänne taas :)
Uusvuos meni aika muhkeesti. Ekaks oli vuorossa meiän teatterin uudenvuoden esitys Inkerinaukiolla ja meiän ohjelmanumeron juoni oli pähkinänkuoressa sellanen että minä + Maini oltiin 2 vanhusta jotka joutu 1800- luvulta vuoden 2011 vuodenvaihteeseen ja sit me pienen ihmettelyn jälkeen mentii kysymään joiltai random penskoilta (muilta teatterilaisilta) et missä me ollaan ja sit ku saatiin kaikki hommat selväks, oli luvassa esim. zumbaa, Wiillä pelaamista ja jääkiekkoaiheinen kannustushuuto jne. Koko tapahtuma oli suunnattu lapsille ja lapsenmielisille ja yleisöä keräänty kyl ihan kiitettävästi sitä seuraamaan :) Ei me tietenkää oltu ainoat esiintyjät et ei nyt ihan vaa meitä tultu siel kattomaan :D Maini ei oikei arvostanu miun "vanhan miehen ääntä" :)
Sit ku tää oli ohi ni hirveellä kiireellä käytiin meillä hakee tavaroita (oli pakko ampuu pari rakettii siin pihas), sit Roopella (en voinu vastustaa kiusausta ampuu muutamaa rakettii siinäki) ja sit ajettiin alatalolle josta hortoiltiin Teppanalan kentälle riehumaan rakettien kanssa Daniel ja Niklas tukijoukkoina :D Siin taas tuli keksittyy hienoi ideoita niitten rakettien kanssa ku ei jaksanu enää noudattaa turvallisuusohjeita. Yksi näistä oli keihäänheitto keppiraketilla :D Joka tapauksessa ammuskelusta selvittiin ilman palanutta sormenpäätä vakavampia vammoja ja sieltä sit siirryttiin alatalolle bilettämään uudenvuoden kunniaksi.
Bileetkin oli kyllä loistavat mut kyl se pikkasen masens et ei ollu oikei ketää suudeltavaa siin vieres klo 12 :I Mut kyl siitki pääs yli ja bileet jatku aamuyöhön saakka :) Kovasti minuu piikiteltiin AA-pikkujouluista ja etenkin rakas ohjaajamme ja semianorektikko sadisti (2 eri henkilöä siis) olivat varmoja että tälläkin kertaa menis yli. They were wrong. Oi sitä ilkkumisen määrää ku toinen näistä oli siin vähän 12 jälkee purjoomassa marjapuskaan. I stood victorious!
Kaiken kaikkiaan vuoden 2011 loppu meni oikein hyvin ja nyt ku alko 2012, ei auta ku ootella maailmanloppua :D Oikeesti oon aika hiton kikseissä 21.12. ku sit on pakko pitää maailmanloppubileet :D Ja sit ei kuitekaa tapahdu mitään ja on vaa sellane lol fiilis. Varmasti tulee taas näitä idiootteja jotka antaa kaiken omaisuutensa pois ku ne tosissaan luulee et maailma loppuu ja sit aletaa taas vikisee ku sitä ei tapahukkaa. Pitäsköhä alkaa laittaa ylös ain näit maailmanlopun päivämääriä ni sit vois vanhana lukee niit kiikutuolissa ja vaa nauraa sille miten vitun idiootteja ihmiset on ollu.
Ei mut ihan tosi -.- Kuka helvetin dorka oikeesti eka keksii tällästä paskaa ja sit viel käy levittää sitä ihan tosissaan? Seki helvetin "kokenut maailmanloppujen ennustaja" Harold Camping jätkä. Ennusti raamatun pohjalta tehtyjen laskelmien perusteella et maailmanloppu tulee. Voi helvetti. Sen takia jotkut idiootit ihan oikeesti meni jättämään kaiken. Ihme et tuo jätkä on viel ees elossa tommosen jälkee. Menee varmaan "World's biggest failures" -listan kärkisijoille.
Kaikesta huolimatta edessä lienee kuiteki ihan hauska vuos vaik eihä sitä tiiä vaik jäisin saman tien meteoriitin alle ku astun ovesta ulos. Ei välttämättä tarttee ees poistuu talosta et joutus tälläsen tragedian kohteeks :P Pitää pitää se lippu korkeella eikä jaksaa miettii ain just sitä pahinta mahollista seurausta kaikesta vaik on se toisaalta ihan hyvä ottaa huomioon. Kuitenkaan ei tulis koskaan antaa pelon ajaa elämää liikaa vaik se kuiteki on valitettavan iso tekijä meidän kaikkien päätöksissä. Things will always turn out for the best ja pohjalta ei oo muuta reittiä pois ku ylöspäin. Huvittavaahan täs on se et ku sanotaan et "elämä menee alamäkeen" ni toisaalta onhan aina mukavampi mennä alamäkeen ku kiivetä ylämäkeen :D Ei aina kaikki oo niin pahasti ku miltä näyttäs :)
Uusvuos meni aika muhkeesti. Ekaks oli vuorossa meiän teatterin uudenvuoden esitys Inkerinaukiolla ja meiän ohjelmanumeron juoni oli pähkinänkuoressa sellanen että minä + Maini oltiin 2 vanhusta jotka joutu 1800- luvulta vuoden 2011 vuodenvaihteeseen ja sit me pienen ihmettelyn jälkeen mentii kysymään joiltai random penskoilta (muilta teatterilaisilta) et missä me ollaan ja sit ku saatiin kaikki hommat selväks, oli luvassa esim. zumbaa, Wiillä pelaamista ja jääkiekkoaiheinen kannustushuuto jne. Koko tapahtuma oli suunnattu lapsille ja lapsenmielisille ja yleisöä keräänty kyl ihan kiitettävästi sitä seuraamaan :) Ei me tietenkää oltu ainoat esiintyjät et ei nyt ihan vaa meitä tultu siel kattomaan :D Maini ei oikei arvostanu miun "vanhan miehen ääntä" :)
Sit ku tää oli ohi ni hirveellä kiireellä käytiin meillä hakee tavaroita (oli pakko ampuu pari rakettii siin pihas), sit Roopella (en voinu vastustaa kiusausta ampuu muutamaa rakettii siinäki) ja sit ajettiin alatalolle josta hortoiltiin Teppanalan kentälle riehumaan rakettien kanssa Daniel ja Niklas tukijoukkoina :D Siin taas tuli keksittyy hienoi ideoita niitten rakettien kanssa ku ei jaksanu enää noudattaa turvallisuusohjeita. Yksi näistä oli keihäänheitto keppiraketilla :D Joka tapauksessa ammuskelusta selvittiin ilman palanutta sormenpäätä vakavampia vammoja ja sieltä sit siirryttiin alatalolle bilettämään uudenvuoden kunniaksi.
Bileetkin oli kyllä loistavat mut kyl se pikkasen masens et ei ollu oikei ketää suudeltavaa siin vieres klo 12 :I Mut kyl siitki pääs yli ja bileet jatku aamuyöhön saakka :) Kovasti minuu piikiteltiin AA-pikkujouluista ja etenkin rakas ohjaajamme ja semianorektikko sadisti (2 eri henkilöä siis) olivat varmoja että tälläkin kertaa menis yli. They were wrong. Oi sitä ilkkumisen määrää ku toinen näistä oli siin vähän 12 jälkee purjoomassa marjapuskaan. I stood victorious!
Kaiken kaikkiaan vuoden 2011 loppu meni oikein hyvin ja nyt ku alko 2012, ei auta ku ootella maailmanloppua :D Oikeesti oon aika hiton kikseissä 21.12. ku sit on pakko pitää maailmanloppubileet :D Ja sit ei kuitekaa tapahdu mitään ja on vaa sellane lol fiilis. Varmasti tulee taas näitä idiootteja jotka antaa kaiken omaisuutensa pois ku ne tosissaan luulee et maailma loppuu ja sit aletaa taas vikisee ku sitä ei tapahukkaa. Pitäsköhä alkaa laittaa ylös ain näit maailmanlopun päivämääriä ni sit vois vanhana lukee niit kiikutuolissa ja vaa nauraa sille miten vitun idiootteja ihmiset on ollu.
Ei mut ihan tosi -.- Kuka helvetin dorka oikeesti eka keksii tällästä paskaa ja sit viel käy levittää sitä ihan tosissaan? Seki helvetin "kokenut maailmanloppujen ennustaja" Harold Camping jätkä. Ennusti raamatun pohjalta tehtyjen laskelmien perusteella et maailmanloppu tulee. Voi helvetti. Sen takia jotkut idiootit ihan oikeesti meni jättämään kaiken. Ihme et tuo jätkä on viel ees elossa tommosen jälkee. Menee varmaan "World's biggest failures" -listan kärkisijoille.
Kaikesta huolimatta edessä lienee kuiteki ihan hauska vuos vaik eihä sitä tiiä vaik jäisin saman tien meteoriitin alle ku astun ovesta ulos. Ei välttämättä tarttee ees poistuu talosta et joutus tälläsen tragedian kohteeks :P Pitää pitää se lippu korkeella eikä jaksaa miettii ain just sitä pahinta mahollista seurausta kaikesta vaik on se toisaalta ihan hyvä ottaa huomioon. Kuitenkaan ei tulis koskaan antaa pelon ajaa elämää liikaa vaik se kuiteki on valitettavan iso tekijä meidän kaikkien päätöksissä. Things will always turn out for the best ja pohjalta ei oo muuta reittiä pois ku ylöspäin. Huvittavaahan täs on se et ku sanotaan et "elämä menee alamäkeen" ni toisaalta onhan aina mukavampi mennä alamäkeen ku kiivetä ylämäkeen :D Ei aina kaikki oo niin pahasti ku miltä näyttäs :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)