Universal brainstorm

Okei nyt tuli yhtäkkii ihan hirvee ajatusmyrsky ja päätin nyt kirjottaa sen ylös.

Eli siis mietitäänpä nyt: Ihmiset on tän planeetan älykkäin rotu mut meiän pääasillinen tekninen kehitys on räjähtäny loistoonsa vast täs viimesen 200 vuoden aikana. Tottakai se vaati alustavan kehityksen johon kuulu esim. tulen tekemisen, maanviljelyn ja arkkitehtuurin ymmärtäminen ja monien keksintöjen kuten esim. pyörän keksimisen. Periaatteessa kuitenkin se kaikki mitä ihminen on saanu aikaan jo pelkästään välillä 1900-2012 on yhtä paljon ku monien tuhansien vuosien kehitys yhteensä. Tietyt keksinnöt tietenki saa aikaan sen et teknologinen -ja kaikki muuki kehitys harppaa isoja askelia, mut universaalilla skaalalla jopa nämä Homo Sapiens Sapiens rodulle tärkeimmät 10 000-20 000 pitkää vuotta on ollu tosi lyhyt aika. Eli me nyt ollaan siis noustu käsillä olevan tiedon perusteella älykkäimmän rodun asemaan maailmankaikkeuden mittapuulla häviävän pienessä ajassa.

Nyt ku tuo on otettu esille ni mie haluun ilmaista miun ensimmäisen varsinaisen mietteen:
Aatellaanpa vaikka delfiineitä. Ne on tän planeetan 2. älykkäin rotu. Nyt jos aatellaan et ihmisillä meni kymmeniä tuhansia vuosia saavuttaa tää älyllinen etulyöntiasema muihin lajeihin nähden, mut sekin evoluution sattumien kuten mutaatioiden ansiosta, niin kuinka kauan menee että delfiinit kehittyy samalle tasolla kuin ihminen tai jopa vielä korkeemmalle? Toisaalta ihmisillä ei olis mitään pelättävää sillä delfiinit on ehkä rauhanomaisin laji ikinä mitä me ihmiset ei olla koskaan oltu, edes sillo ku me oltiin vielä osa jotain varhaisempaa lajia jolla oli vielä karvapeite ja joka kiipeili puissa piilossa pedoilta. Nevertheless mikäli me pystytään pitämään tää planeetta tarpeeks kauan elinkelposena ja luonto ees jossain määrin monipuolisena/ ei tuhota itteämme omilla aseillamme, meidän jälkeläiset tulee näkemään ajan jolloin ihmiset joutuu jakamaan tän planeetan jonkun yhtä itsetietosen ja älykkään lajin kanssa. Tääki on kuitenkin vaan spekulaatiota ja random ajatuksia.

Toinen ajatus mikä miulla oli, liittyy tähän samaan kokonaisuuteen:

(Anteeksi nördeyteni mutta Mass Effect- pelisarja sai miut aattelemaan tätä asiaa.) Eli onko elämää muualla tässä samassa galaksissa tai edes universumissa?

Mie oon vakaasti sitä mieltä että on! Miettikää nyt ihmiset. Me asutaan planeetalla, jolla on just sopivat olosuhteet elämälle, joka on just sopivalla etäisyydellä sopivan ikäsestä ja kokosesta tähdestä. Tää ei kuitenkaa tarkota sitä että olosuhteiden pitäs olla läheskään samanlaiset ku tällä planeetalla on jotta elämää vois syntyä ja että se vois pärjätä. Evoluutio todistaa miten elämä muuttuu ja sopeutuu ympäristöönsä. Tämä mielessä me ymmärretään et jonkun toisen planeetan olosuhteet voi olla täysin epäsovinnaiset tän planeetan kasvillisuudelle ja eliöille ja toisinpäin, mut siel on silti elämää joka on sopeutunu niihin olosuhteisiin. Tän planeetan pinnalla syntyneen ja kehittyneen elämän historiassa on aikoja jolloin tosi iso osa siitä elämästä häviää kohdatessaan jonkinlaisen sukupuuttoaallon. Siihen ei kuitekaa aina tarvita mitään meteoriittia saati supertulivuoren purkausta vaan joskus elämä tekee sen ihan itselleen. Tästä esimerkkinä se kun alkumerissä syntyneet varhaiset levät alkovat fotosynteesin myötä tuottamaan happea joka oli myrkyllistä aika pitkälti kaikelle sen aikaselle elämälle. Elämä kuitenkin löytää aina jonkun keinon selviytyäkseen vaikka se sitten veis vuosia tai vuosituhansia. Nyt ku me tiedetään tämä, ei oo kovin vaikeeta aatella et jollain planeetalla, kaukana meidän aurinkokunnasta (tai lähempänä ku me arvataankaan) vois olla elämää. Se taas sit et miten kehittynyttä, monimuotosta ja monimutkasta elämä on siellä, on asia erikseen. Ainut toistaseks todistettu "pakollinen, toistaseks muuttumaton ehto" elämän synnylle on se että kyseessä on planeetta jossa on sulaa vettä. Teoriat voi kuitenkin olla väärässä tai niihin voi löytyä uutta sisältöä.

Tää ajatus johtaa miut miun kolmanteen pohdinnan aiheeseen elikkä muiden sivilisaatioiden olemassaoloon:

Eli mie nyt siis oon antanu tässä pohjan sille että elämää on 100% varmasti muualla kosmoksessa jo ihan varmasti tässä meidän Milkyway- galaksissamme. Mie oon kuitenki käyny miettii et jos kerran ihmisiltä ei menny kuin univeraalissa aikajanassa älyttömän pien hetki nousta "älykkäimmäksi roduksi" niin minkä takia näin ei olis voinut tapahtua muualla jonkun toisen rodun kohalla kauan ennen meitä? Universumin synnystä on noin 13,7 miljardia vuotta ja vaikka meidän planeetta on itsessään 4,5 miljardia vuotta, on siinä sen pinnan jäähtymisen jälkeen ehtinyt kehittyä vaikka minkälaista elämää joka on useaan otteeseen alkanut alusta monenlaisten luonnonmullistusten aiheuttamien, jo aikaisemmin mainitsemieni sukupuuttoaaltojen vuoksi. Meidän planeetta on siis täysin yksilöllinen tapaus ja tälläisiä tapauksia on tässä galaksissa miljoonia. Näillä luvuilla on siis ihan loogista olettaa että muutamalla näistä planeetoista olis jossain vaiheessa ollu tarpeeks hyvät olot elämälle, jonka kautta olis syntyny laji joka olis saavuttanu ihmisten tasoisen, tai korkeamman älykkyyden. Näin on voinu hyvin mahdollisesti käydä jo kauan sitten ja jotkut näistä lajeista on jo ajat sitten ajautunut sukupuuttoon. Jotkut taas on voinu kehittyä niin pitkälle et ne on pystyny pitää ittensä hengissä tähän päiväänkin asti. Surullista tässä on kuitenkin se että me voidaan edelleen nähdä planeettamme pinnalta tähtiä jotka on kuollessaan tuhonnut kaiken niiden välittömässä läheisyydessään olevan elämän kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja vaikka me joskus saavutettas se piste kehityksessämme että pystyttäs oikeesti matkustaa niin nopeesti avaruudessa saavuttaaksemme muita systeemejä suhteellisen lyhyessä ajassa, ei me varmasti koskaan tulla löytämään yhtä älykästä lajia joka ei oo ehtiny kuolla sukupuuttoon siinä ajassa mikä meiltä menis pelkästään matkustamiseen sen lajin luokse.

Tälläsiä asioita mie aina välillä mietin ja kyllä tätä asiaa olis vielä vaikka kuinka paljon mutta säästetäänpä se johonkin toiseen kertaan :P